Liikenteen kyttäyskyykytys II

Normaali heinäkuinen aamupäivä. Liikennettä harvakseltaan. Tulen risteykseen, eikä yhtään autoilijaa näy kummastakaan suunnasta. Ajoin ryömintävauhdilla STOP-merkin ohi, koska turhaahan se olisi ollut pysähtyäkään autioilla teillä. Paha virhe!

Myllykosken risteys Jokisillantieltä Kouvolasta nelostielle johtavalle tie nro 367:lle on varsin iso ja avoin. Näkyvyyttä Mylsältä päin on molempiin suuntiin satoja metrejä, lisäksi risteys on melko iso. Siispä ajoin aivan normaalin maalaisjärjen mukaisesti hidastaen risteykseen, ja kun ketään ei näkynyt, niin pysähtymättä jatkoin matkaa Kouvolan suuntaan.

Paitsi että syyllistyin aivan karmeaan rikokseen, josta kuului saada rangaistus. Jos jää kiinni siitä, että ei pysähdy STOP-merkin kohdalla, vaikka ketään ei näkyisi yhtään missään, niin onhan sellaisen laittomuus vallan kauheaa. Jos tällaiseen ei puututa, niin kohta ovat Suomen pikkukaupungit täynnä jenkkimellakoita ja Manneheimin ratsastajapatsas vaarassa!

Siispä heti loivan mutkan takana oli poliisin pysäytys ja kohta satasen maksulappu kourassa. Pysäytyspaikka oli tietenkin tehty niin, että sitä ei varsinaiselta rikospaikalta nähnyt.

Artikkelikuvan risteyksen takapuolella olevassa pöpelikössä oli valvonta, joka käräytti kriminaalin. Viimeksi tällaiseen höpönlöpö – lainvalvontaan olen törmännyt ehkä neljännesvuosisata sitten. Mutta mongolien lanseeraama lainkäyttötapa elää, vaikka tsaarinajastakin on jo yli sata vuotta.

Olen aikaisemminkin miettinyt liikenteenvalvonnan ja lainkäytön omalaatuisuutta. Viimeksi edellisessä postauksessani aiheesta *. Eikä asenne ja mentaliteetti tieliikenteen lainkäytön takana ole kovin terveellä pohjalla.

Sen sijaan, että pyrittäisiin mahdollisimman turvalliseen ja sujuvaan liikenteeseen, pyritäänkin etsimään autoilijoista rangaistavia. Oletko ihmetellyt peltipoliisien sijoittamista? Ne pyritään tekemään sakkorysiksi. Mitä vaarattomamman tuntuinen risteysalue alemmalla nopeusrajoituksella, sitä suuremmalla todennäköisyydellä siinä on peltipoliisi.

Sakkoni noudattavat samaa linjaa. Ansa oli viritetty täysin narauttamaan niitä, jotka eivät selkeästi ymmärrä pysähtyä stoppimerkin kohdalla. On maalaisjärkistä olla pysähtymättä, jos kerran ketään ei näy missään. Mutta silloin rikkoo lakia – rikollinen, jota pitää rangaista.

Tällaisesta liikenteenvalvonnasta tulee mieleen entisaikain mömmöillä päänsä sekoittanut portsari, joka etsii pienintäkin syytä käydä kimppuun. Pokelle ei ole tärkeintä, että jonossa ollaan suurin piirtein kunnolla. Ei tarpeeksi nöyrä asenne – ei tänään asiaa baariin. Soittaa pokelle suutaan – kiinni vaan.

Suomessa pyritään etsimään tilaisuutta päästä rankaisemaan. Se on moraalisesti hyvin arveluttavaa. Se kertoo pahansuopaisuudesta ja pykälien taakse piiloutuvasta tarpeesta pitää ihmiset neuroottisina lain noudattajina. Se taas helpottaa muuta hallintaa. Ihminen, joka pelkää saavansa rangaistuksen stoppimerkistä, tuskin kyseenalaistaa suurempiakaan esivallan toimia.

Ei uskalla sanoa, että Marin on sysisurkea pääministeri. Jos Valta yläpuolellamme rankaisee stoppimerkistä, miten se suhtautuu siihen, että sitä arvostellaan? Kun meidät pakotetaan noudattamaan naurettavuuksiin asti sääntöjä, se pitää meidät nöyrempinä silloinkin, kun meillä olisi täysi oikeus kyseenalaistaa niitä.

Toisena syynä Sipilä möläytti ikiaikaisen totuuden. Sakotetaan rahan takia. Rahan takia. Viilataan lakeja niin, että saadaan sakkotuloja.
*

Liikenteen kyttäyskyykytys