Hattaravuoren ensimmäinen tasanne

Niin se sitten kävi. Tuolileikkien lopputuloksena löysin itseni Kasvatus – ja opetuslautakunnasta. En sinne varsinaisesti pyrkyröinyt, mutta ”olin käytettävissä” kuten entisaikain muotihokema kuuluu. Kun joku tätä lukee, ajattelee varmaankin heti, että tyyppi puhuu pastaa. Varmaan kiilusilmäisenä rempoi lautakunnan ovea niin kauan, kunnes se avattiin. Ei siinä mitään – en itsekään suhtaudu kovin luottavaisesti sellaisiin, jotka suureen ääneen vilpittömyyttään vakuuttavat.

Kukaan meistä setämiehistä ja täti-ihmisistä, joilla ei ole omaa jälkikasvua koulumaailmassa, tuskin ymmärtää, missä mennään tänään. Hyville Pisa-tuloksille voi vastedes vilkuttaa hyvästiksi. V.2017 OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkaisen mukaan joka kymmenes nuori ei saavuta lukutaidon minimitasoa, mutta pääsee silti läpi peruskoulusta. Tämä trendi on tuskin taittunut tai ainakaan siitä ei ole uutisoitu. Koska viimeksi on ollut näin? 100 vuotta sitten?

En ymmärrä, miten tämä on mahdollista, mutta niin se vaan on. Jos tämä vielä jaoteltaisiin tyttöihin ja poikiin, niin tulokset olisivat poikien suhteen vielä rumempia.

Erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden määrä on moninkertaistunut. Yhä useammalta vanhemmuus on kokonaan kateissa ja se näkyy koululuokissa. Kun nämä oppilaat laitetaan nuoresta alkaen luuserikastiin, he eivät sieltä hevillä nouse. Syrjäytyminen periytyy ja kun yhteisö hyvää tarkoittaen määrittelee tämän epäonnistujaksi, tämä ei tule onnistumaan, kenties koskaan.

Jotain on perustavanlaatuisesti vialla. Tätä sukeltamista on miltei mahdoton estää, mutta pakko yrittää. Jos suunnan kääntämistä yritetään, niin pari asiaa on varmaa: se ei onnistu samalla jargonilla ja flegmaattisella antautumisella, kuin tähän on jouduttu. Eikä se oikene jaxuhaleilla, sydän-emojeilla tai mutustamalla pakettiautollinen kampawiinereitä loputtomissa palavereissa, jotka eivät johda mihinkään.

Jos jotain hyvää pitää etsiä, niin Kouvolalla on kuitenkin omissa käsissään niin perusopetus kuin toisen asteen koulutuskin. Opetushallitus määrittää raamit, mutta meillä on melkoinen vapaus niiden sisällä. Olemme vapaat yrittämään ratkaisuja päästä vallitsevasta tilanteesta ulos.

(Kuvasta: tuli tehtyä niin säänkestävät numerokyltit, että piti kierrättää hieman. Pelasin varmaan päälle ja tein oma tuolin, vaikka tuolileikeistä omaa jakkaraa en saisikaan! No joo, vitsivitsi. Tämä kuitenkin kestää ulkokäytössä ja puuhastellessa on aina tarvetta tällaiselle istuma – ja työkalutasolle.)

Kuntavaalit -21: Kouvola

Vaalit on pidetty 1 ½ kuukautta sitten ja tuolileikitkin alkavat olla loppusuoralla. Uudet valtuustoryhmät käsittävät paitsi valtuutetut, myös varavaltuutetut, eli 118 ihmistä yhteensä on aloittamassa neljän vuoden rupeamaansa. Kuka vastuullisemmalla, kuka kevyemmällä jakkaralla ja asenteella.

Kuten aiemmin mainittiin, vaaleissa myydään käsitystä ihmisestä, ei todellista ihmistä. Poliitikkoja markkinoidaan siinä missä kahvia, pyöränrenkaita tai isklmälaulajia. Eräs pudonnut ehdokas valitti sitä, että nyt uusivat paikkansa sellaisetkin ehdokkaat, jotka eivät ole saaneet suutaan auki koko neljän vuoden aikana. ”Hullu paljon töitä tekee”, jos habitus on kunnossa ja osaa näyttää hyvälle mainoskuvissa. Imagoa myydään, ei ihmistä ja laiskat äänestäjät saavat laiskan valtuutetun.

Kuntatasollakin rahaa käytetään mainostamiseen tuhansia euroja, jos nimi ei ole vahva, asuinpaikka on äänestyspohjaltaan suppea tai tahtoo maksimoida tuloksensa. Valintakysymyksiä. Palkkana ei kuitenkaan ole ainakaan lautakunnissa kovin herkkupaikkoja. Vastuulla mennään, isoja rahareikiä on tiskissä ja aivan varmasti jokainen, jonka naama tulee tutummaksi aikaa myöten saa kuraa ja v1ttuilua niskaansa. Varsinkin suruttomien veljien jäljiltä, jotka ovat nuijineet täysin tarpeettomia hankkeita läpi – velaksi tietenkin. Kouvolan taloudellinen tilanne on huono.

Varsinaiset vaalit menivät Kokoomuksen voitoksi. Sen kannattajat ovat kaikkein uskollisimpia – ja melko armahtavia myös – verrattuna ainakin perusäänestäjiin. Persujen valtuustotaival on ollut vuoristorataa äänestäjien ollessa paljon ärhäkämpiä heidän toimiensa suhteen. Matala äänestysaktiivisuus suosi kokoomuslaisia, koska siinä, missä joku muu äänestäjä saattoi nauttia kesästä, heidän äänestäjänä menivät tunnollisesti uurnille – tuloksena pari lisäpaikkaa.

Vaalien ikävä piirre on kansanedustajien osallistuminen niihin. Heillä on työtä ihan tarpeeksi, jos ovat tunnollisia, eikä ylimääräiselle puuhalle ole istuntokaudella aikaa. Mutta asiassa toimii eräänlainen pelon tasapaino, koska kansanedustaja on myös ääniharava. Siksi, jos yksi kansanedustaja osallistuu, on käytännössä muidenkin osallistuttava, muuten se yksi voittaa ja nostaa puolueensa kuntavaalitulosta muiden tappioksi.

Demareilla todennäköisesti yksi ehdokas esti heidän tippumisensa kolmanneksi näissä kisoissa: Satu Taiveaho. Taiveaholla on poikkeuksellinen voittajan aura ollut politiikassa aina. Viime kuntavaaleissa hän oli Tuusulan äänikuningatar ja nytkin veti päälle 1000 ääntä! Nimellä on todellakin merkitystä. ja jos nimi on tarpeeksi vahva, niin tulosta syntyy melkein missä vain. Ei Taiveahon äänipotti olisi kokonaisuudessaan ollut poissa demareiden tuloksesta. Varmaankin 500-800 ääntä olisi valunut muille ehdokkaille, jos tämä ei olisi ollut ehdolla. Mutta hän varmisti demareiden kiilaamisen persujen edelle ja se on hyvä suoritus itsessään.

Jahka tässä hieman vedetään henkeä, niin siellähän on uudet vaalit jo heti puolen vuoden päästä! Silloin tämä Sipilän lempilapsi ja Kepun hallituksessa pysymisen tae saa nyt sitten syntymänsä. Vaikka ne tuntuvat turhilta täytevaaleilta, on niissä isot rahat kyseessä. Kouvolan budjetti on päälle 500 miljoonaa, mistä Kymsote vie päälle 300 miljoonaa. Vanhat kiintiöt ja määräysvallat heitetään romukoppaan ja se määrää, kenellä on eniten ääniä.