Suomi, korkean autoverotuksen maa. Siksikö autosta on tullut jonkinlainen pyhä lehmä, jolloin autoihin suunnataan enemmän mielenkiintoa ja huolenpitoa verrattuna vaikkapa Saksaan tai Japaniin, jotka ovat autonvalmistamisen suurmaita? Jos meillä olisi metsäteollisuus korvautunut autoteollisuudella, olisiko autojen ympärillä samanlaista gloriaa? Ehkä kyseessä on kuitenkin enemmän ikäluokkia seuraava ilmiö. Suurille ikäluokille – originaalille ladakansalle – autoilla oli suurempi merkitys kuin nykypäivän nuorille, joille autolla on lähinnä se arvo, mikä niillä loppujen lopuksi on – ne ovat ensisijaisesti kehonsiirtovälineitä. On kuitenkin erityinen ihmisryhmä, joka näyttäisi olevan yhtä vanha kuin autokin: jatkeautoilijat, useammin miehiä.
Nykynuoria ja jatkeautoilijoita yhdistää auton välinearvo, omalla tavallaan. Nuorelle se on väline fyysisen liikkumisen mahdollistamiseksi, jatkeautoilijalle puolestaan väline oman egonsa pönkittämiseksi. Auto itsessään on selänraaputtimeen verrattava hyödyke, vailla minkäänlaisia tunteita. Jatkeautoilijaa ei kiinnosta tekniikka itsessään eikä hän siitä juurikaan ymmärrä. Ainoastaan auton omistamisesta saatavalla statusarvon nousulla on merkitystä.
Jatkeautoilijaa ei pidä sekoittaa autoharrastajaan, eivätkä heidän autonsakaan ole samoja. Siinä, missä autoharrastaja harrastaa autonsa tuomien henkilökohtaisten positiivisten, hyvien fiiliksien takia, jatkeautoilijaa motivoi auton kautta saatava oman erinomaisuuden tunne muihin verrattuna. Mitä hienompi ja uudempi auto, sitä erinomaisempi olo. Mallit ovat kuitenkin melko keskiluokkaisia – citymaatureita, sedaneita ja farmareita.
Moni autoilija on siinä mielessä merkkiuskollinen, että jos auto on toiminut hyvin ja luotettavasti, hän mielellään ostaa toisenkin samanmerkkisen. Jatkeautoilija ei välitä merkistä, koska markkinoinnin, muodin ja tuotekehityksen muutoksista johtuen automerkkien keskinäinen imago vaihtelee. Premium-merkki pitää olla luonnollisesti, mutta mikä? Se, joka sillä hetkellä tuntuu olevan kaikkein coolein. Jos automerkki X on tällä hetkellä vahvimmin sidoksissa menestyjän imagoon, hän haluaa sen. Jatkeautoilija ei ole itse välttämättä kovinkaan menestynyt, mutta haluaa ajaa juuri sillä hetkellä muodikkaimmalla merkillä.
Mutta vaikka hänen automerkkinsä vaihtuu, niin sillä hetkellä hän suhtautuu sen hetkiseen automerkkiinsä lähes uskonnollisella fanaattisuudella. Hänen automerkkinsä on paras ja ylivoimaisin, muut ovat surkeita katiskoja. Fanaattisuus saattaa johtaa melko epätodellisiin tilanteisiin, kuten kerran kerrotaan tapahtuneen; Jatkemies oli sillä hetkellä vaikkapa ”Ladamies” ja toinen mies suunnitteli ääneen ”Mossen” ostamista. Jatkemies hermostui. Vaikka tätä olisi vedetty märällä rätillä poskelle, ei loukkaus olisi voinut olla suurempi. Raivoissaan pomppi ylös penkistä noin kymmenen sentin korkeudelle istuen takaisin. Kuin turboahtimen ylipaineventtiili toimii, paineen kertyessä singahti ja istui takaisin venttiilin auetessa. Sama tyyppi oli joskus käynyt toisen kimppuunkin kimmastuttuaan autoja koskevassa kinassa. Ja jotta surkeus olisi täydellinen, kimmastuja vaihtoi myöhemmin Mosseen, jonka jälkeen hän ryhtyi haukkumaan Ladoja täysin romuiksi!
Muiden kateus on jatkemiehen mannaa. Mitä hyötyä ottaa isoa velkaa, jonka vastineena olevan auton arvo hupenee miltei samaan tahtiin velanmaksuerien kanssa, jos kukaan ei ole kateellinen? Kateuskin täytyy ansaita, eikä kateellinen tiedä, kenen auto loppujen lopuksi on: oma, pankin vai rahoitusyhtiön.
Jatkemies rakastaa autoaan enemmän kuin läheisiään. Kuulostaa uskomattomalta, mutta niin se on. Jatkemies ei anna vaimonsa ajaa, koska auto kuluu tai se saattaa naarmuuntua. Ei hän itsekään sillä paljoa aja, koska kilometrien karttuessa vaihtoarvo laskee, ja jatkemies haluaa pysyä uudehkoissa autoissa.
Kuitenkaan auto ei todista kuljettajaa jatkemieheksi automaattisesti. Joku varakas perheenisä saattaa hyvinkin ajaa sadan tonnin citymaasturilla kokematta pienintäkään pätemisentarvetta muita kohtaan. Hän vain haluaa – ja hänellä on varaa – suoda perheelleen parasta mahdollista turvaa liikenteessä. Ei siinä mitään pahaa ole. Mutta samanlaista autoa saattaa ajaa myös tyhjäsielu, jonka auton koko on suoraan verrannollinen puuttuviin sentteihin puntissa.
Joten lopuksi setämiehen neuvo kaikille parisuhdemarkkinoilla operoiville naisihmisille. Jos et itse ole kovin pinnallinen, kannattaa seurata miehen puheita autostaan, lähinnä sen sävyä ja painotuksia. On olemassa oikeita jatkemiehiä, ja näiden autojen koko on jostain muualta pois: korvien välistä, jalkojen välistä, jostain kuitenkin. Sitten on niitä miehiä, jotka ajelevat 22 vuotta vanhalla japanilaisautolla – mutta joilla saattaa olla viimeisen päälle hieno talo Pirkanmaalla. Kumpaan mieheen tutustuminen on viisaampaa, ja kumpi on parempaa miesmatskua?
Ja samantyylinen neuvo miehille: jos nainen on vaikuttaisi arvottavan sinua turhan paljon autosi perusteella, nosta kytkintä. Oli autosi kuinka hieno tai romu tahansa.
