Suomalainen onni on omakotitalossa. Siellä asuvien elämä on päivänpaistetta, auvoa ja hymyä, joka ei sammu, ei raekuurossa, ei ukkosmyrskyn alla eikä marraskuisessa räntäsateessa. Kaikkien suomalaisten pitäisi asua omakotitalossa, tai vähintään haaveilla sinne pääsemisestä jos ei muuten, niin vaikka lottovoiton avulla.
Kouvolassa onkin omakotiasujalla kissanpäivät. Seutu on muuttotappioaluetta, tätä kannatellut savupiipputeollisuus työllistää enää harvoja, eikä yrityksiä ole syntynyt tai saatu houkuteltua työpaikkoja luomaan. Lähinnä on maalattu isolla pensselillä enemmänkin paikkoja sotkien, kuten Kimolassa ja Kullasvaarassa. Talot ovat halpoja ja jokainen voi valita makunsa mukaan sopivan.
Arvostuksessa kerrostalot ovat kaukana jäljessä. Se on aina mielletty asumismuodoksi niille, jotka eivät pääse omakotitaloon. Pääse, koska lompakko ei anna myöten. Tämän leiman takia kerrostaloasuminen monen omakotiasujan takia on vähän niin kuin ”ihan kivaa varmaan, mutta kun…”
Se toinen puoli tarinasta kuitenkin harvemmin mainitaan. Kerrostalossa elämä voi olla aivan yhtä laadukasta, tai jopa laadukkaampaa. Ainutkertaista elämäähän tässä eletään ja yhtään elettyä sekuntia emme saa takaisin. Sillä on merkitystä, millaisessa elämässä sekuntimme kulutamme.
Omakotitalo ei vain sovi kaikille. Emme elä amerikkalaistyylisesti, jolloin soitamme palkattua apua paikalle pienemmästäkin. Nimittäin sillä, joka näin voi toimia, pitää sitten lompakon olla oikeasti kunnossa. Jos lunta sataa parikymmentä senttiä tai ruoho pitää leikata, niin se on hopi hopi. Piha ei haravoidu itsekseen, eivätkä patterit eivät ilmaudu itsekseen. Omakotiasuja tekee, kerrostalossa katsotaan, kun joku muu tekee.
Kun taas tule ongelmia, jossa apua tarvitaan ja se vie euroja, niin omassa torpassa se on artisti, joka maksaa. Katto vuotaa, kylppäristä löytyy kosteusvaurio tai ulkosivu pitää maalata – kaiva kuvetta. Tahdotko, että hanasta tulee lämmintä vettä ja talo on lämmin – kaiva kuvetta. Mikä tahansa yllättävä vastoinkäyminen, jota vakuutus ei korvaa – kaiva kuvetta.
Varsinkin silloin, jos talo on menty ostamaan kalliiseen aikaan ja velkaa on niin, että hyvä jos pysyy pinnalla, mikä tahansa isompi vastoinkäyminen voi pistää talouden sekaisin. Jos lämmitysjärjestelmä sanoo itsensä irti talvella, niin vaihtoehtoja ei kerta kaikkiaan ole. Ota vaikka mikä pikavippi, mutta homman pitää hoitua.
Kerrostalossa suurin osa ongelmista ratkeaa soittamalla isännöitsijälle. Isännöitsijä pistää pallon eteenpäin, ja kohta paikalla on sähkäri, putkimies tai muu remppamies hoitamassa homman – eikä se yleensä maksa sulle mitään, vaan taloyhtiö maksaa.
Vaikeatkin naapurit ovat yhtä poikkeusta lukuun ottamatta helpompia kerrostalossa. Sen erityinen piirre on, että vaikka vaikea naapuri asuisi fyysisesti lähempänä, hän asuu kuitenkin psyykkisesti kauempana. Aina kun kohtaat naapurin mulkeron, kohtaat hänet kuitenkin joko rappukäytävässä tai pihamaalla, ja se on kaikille tasa-arvoista tilaa, ”ei-kenenkään-maata”. Voit joko mulkeroida takaisin tai väistellä häntä ja olla puhumatta mitään. Valintasi ja luonteesi mukaan.
Jos taas naapurisi omakotitalossa mulkeroi sinulle aidan takaa, hän mulkeroi sinulle sinun pihallesi, sinun reviirillesi. Se tuntuu paljon henkilökohtaisemmalle loukkaukselle kuin satunnainen kohtaaminen yleisellä pihamaalla. Eikä omakotitalosta lähdetä niin helpolla. Siinä on enemmän rahaa ja tunnetta kiinni, ja siksi mulkerointi sieppaa itseäkin enemmän.
Ihminen myös on tietyllä tavalla on paremmin turvassa kerrostalossa. Asuntomurtoja tehdään harvoin kerrostaloihin, ja niissä harvemmin on mitään helpolla käteiseksi muutettavaa. Organisoidut ryhmät kiertävät lähinnä taajamissa ja maaseudulla. Kanakopit ovat luku erikseen, jos joku päihdeongelmainen on päässyt muuttamaan taloon, mutta asuntoon sisälle on menty ani harvoin. Myös ihmiset ympärillä tuovat turvallisuuden tunnetta. Myös ne mulkerot, koska normaalit ihmiset yleensä ottaen unohtavat erimielisyytensä ja tosipaikan tullen auttavat niitäkin, joista eivät pidä.
Jos vielä sattuu mukavia naapureita, niin hyvä. Ja yleisesti ottaen suomalaiset ovat ihan mukiinmeneviä naapureita toisilleen. Ei siis kerrostalo ole ollenkaan pöllömpi tapa kuluttaa elämänsä sekunteja.