Kouvolan rahanpolttoboogie III: Pilkanmaa

Ihmeellisiä ovat hankkeet näillä selkosilla. Tällä kertaa ruoditaan Pilkanmaan tie – ja viemärishowta, jossa samaan projektiin ympättiin sekä välttämättömyyksiä että turhamaisuuksia.

Kouvolan vesi suoritti infran korjausvelan lyhentämistä uusimalla vesi – ja viemäriverkostoa Markankylässä ja Pilkanmaantien alussa. Tämä on tarpeellista ja tätä tullaan tekemään ympäri Kouvolaa, koska linjat ikääntyvät. Kouvolassa on vuosittain n.40 putkirikkoa, mikä kertoo paljon linjojen kunnosta.

Rahaa paloi kohtuullisesti, 7 miljoonaa ja se koski 160 taloutta. Kun vesilinjat uusittiin, samalla rakennettiin hulevesilinjat, joihin liittyminen maksaisi n. 850 €.

Sattuneesta syystä hulevesilinjat aiheuttivat enemmänkin negatiivista kuin positiivista palautetta. Vieressä kulki Kymijoki, vieläpä reippaasti alempana ja sinne olivat sadevedet kulkeneet aikojen alusta asti Ojakorventien alittavaa rumpua pitkin Kymijokeen.

Asiasta kertovassa artikkelissa KS 31.8.2018 Oli sen aikaisen toimitusjohtajan sitaatiksi laitettu seuraavaa: ” Tällä hetkellä jätevedenpuhdistamolle tulevista vesistä 60 prosenttia on ei-jätevesiä eli hulevesiä. Niiden vähentäminen on yksi tavoite, ja toinen on alueen kuivattaminen hallitulla tavalla.”

Jos hulevedet ovat aina valuneet Kymijokeen, ei niiden vähentämien voi silloin olla kyseessä, koska niitä ei ole mennyt tähänkään asti jätevedenpuhdistamolle. Ehkä kyseessä oli inhimillinen virhe jossain ja jollain, mutta argumentti ei Markankylän kohdalla pidä kutiaan.

Niin ne sitten tehtiin. Välttämättömät vesilinjat ja ei niin välttämättömät hulevesilinjat. Alkuperäiset ojat, joissa vesi on valunut aina, jäivät pääosin paikalleen.

Nämä uudet hienot hulevesilinjat vievät – yllätysyllätys – Kymijokeen! Tosin vajaa kaksi metriä alempana kuin ojat. Mutta kyllä niistä hyötyä on, jos jostain syystä tahtoo salaojittaa ja kuivattaa tonttiaan ja talonsa ympäristöä. Sitten vain kaivamaan salaojaputkia ja johtamaan vettä pois.

Mutta jos talot – joissa harvassa on kellarikerros puoliksi maan alla – ovat maanneet niillä sijoillaan vuosikymmeniä, niin mitä onko niistä hyötyä? Jos ojat ovat toimineet hyvin tähänkin asti, mikseivät ne toimisi tulevaisuudessakin?

Jos taas maaperä on savimaata, niin maan kuivattamisessa on todellisia riskejäkin, jotka saattavat tulla kalliiksi. Savimaan tilavuus saattaa kuivuessaan kutistua jopa 10%. Kun talon alta maa kutistuu, talo painaa kuitenkin koko ajan ja pahimmassa tapauksessa se jää ”roikkumaan” epätasaisesti kuivuneen ja vajonneen maan päälle. Seurauksena sokkeli halkeaa.

Itse antaisin olla, jos ei olisi suoranaista pakkoa.

Pilkanmaan uusi, 1,4 miljoonaa maksanut tienpätkä on oma aiheensa. Sitä perusteltiin Pilkanmaantien alkupään kapeudella ja vaarallisuudella. Jos tällä perustellaan, niin samalla logiikalla tie on kapea ja vaarallinen Pilkanmaantien lännen puoleisille taloille aina Kukkapolun risteykseen asti, 1,7 km.

Tällä vaarallisuudella on ollut perustelunsa ja sen takia kaavaa on muutettu miltei 40 vuotta sitten. Mutta se vaarallisuus liittyi jalankulkijoihin ja pyöräilijöihin. Tämä vaaratekijä poistui, kun Iitin risteyksestä asti rakennettiin pyörätie, joka jatkuu Pilkanmaan koululle asti. Sen jälkeen ”vaarallisuus” on koskenut lähinnä autoilijoita ja postilaatikolta lehtensä hakevia.

Pilkanmaantien alkupäähän oli jo aikaa sitten rakennettu jyrkkä liikenteenjakaja, joka on pudottanut vauhteja reilusti siitä, mitä ne olivat ennen. Jos oltaisiin tahdottu tiputtaa vauhteja edelleen, oltaisiin voitu rakentaa liikenneympyrä, jolle tilaa olisi ollut yllin kyllin.

Ainoa reaalinen hyöty tästä 1.4 m€ investoinnista tulee niiden n.15 talon omistajalle, joiden viihtyisyys kasvaa uuden tien myötä. Kieltämättä on mukavampaa, kun autot kulkevat kauempana. Mutta onko veronmaksajien velvollisuus kustantaa miellyttävämpiä kahvihetkiä noin harvalle noin kalliilla?

Kuka tämänkin tiehankkeen on onnistunut lobbaamaan käyntiin vuosikymmenien hiljaiselon jälkeen, voi huoletta ryhtyä kuntavaaliehdokkaaksi haluamaansa ryhmään. Normaalia parempia puhelahjoja vaaditaan, että tämän tarpeettoman tien sai läpi.

Original Photo by Karolis Vaičiulis on Unsplash

Puutöitä Boney M:n tahtiin

Olen aina arvostanut niitä kädentaitajia entisissä Pauligin Juhla Mokka – mainoksissa. Puuseppiä, artesaaneja ja muita tekemässä mahtavaa työnjälkeä omaan vankkaan ammattitaitoonsa nojaten. Helppo uskoa, että nämä olivat uravalintaansa tyytyväisiä, ja elivät takuulla tyydyttävämpää elämää kuin moni, joka lähinnä lusii elämänsä.

Vaikka näitä ihailinkin, niin itse en ole kaikkein kätevimmästä päästä. Tosin luontaiset puutteeni olen pyrkinyt korvaamaan huolellisuudella ja funtsimalla. Saan aikaiseksi, mutta huomattavasti hitaammin taitajiin verrattuna.

Saunan ovea kunnostettaessa monet työvaiheet ovat kuitenkin melko kaukana tästä kahvimainosmaailmasta. Kuten oven hiominen: sitä tylsempää puuhaa on vaikea kuvitella. Monotonista väsäämistä vaatimatta muuta kuin tekemistä, kärsivällisyyttä ja aikaa.

Onneksi on kuulokkeet ja kännykkä, sieltä popit soimaan. Koska aikaa oli ja teki mieleni kokeilla jotain muuta, muistin lapsuuteni ykkösbändin ja sitä etsimään. Juutuubista löytyi totta kai.

Boney M oli saksalais-karibialainen discopumppu, joka oli Euroopassa melkoisen suosittu 70-80 – lukujen taitteessa. Äiskä osti jossain vaiheessa ”Love for Salen”  C-kasettina ja siitä se sitten lähti. Silloin se oli vain ”jytää”, mutta nyt jälkikäteen katsottuna Boney M ei ollut ehkä kaikkein tavanomaisin poppoo.

Boney M:n perusti saksalainen muusikko ja tuottaja Frank Farian. Hän oli tehnyt studiomuusikoiden kanssa biisin ”Do you wanna pumpin”, varsin tymäkän funk-karibialaisen tanssibiisin. Suuria lyriikoita tai muutakaan kunnianhimoa ei biisissä ei ollut eikä sen tarkoituskaan ollut muu kuin saada ihmiset tanssilattialle. Biisin esittäjäksi nimettiin Boney M, jossa Boneyn Farian otti jonkun tv-sarjan dekkarin nimestä ja M lie heitetty vain perään.

Kappaleesta tuli pieni hitti ja Farianille tuli kiire kasata bändi nimen taakse. Liz Mitchell, Marcia Barrett, Maizie Williams ja Bobby Farrell palkattiin ryhmän jäseniksi. Mitchell oli päälaulaja, Barretille ei tullut juurikaan laulettavaa, Williamsille ja Farrellille ei ollenkaan. Mutta jollain saksalaisella logiikalla tähän päälukuun päädyttiin.

Mitchell loi laulamisellaan tietynkaltaisen tunnelman kappaleisiin, mutta Bobby Farrellin miesmörinät eivät olleet hänen omiaan. Farian mörisi itse ne osuudet. Sitä ei silloin oltaisi pidetty pahana, olihan Mitchell kuitenkin, hän jonka varassa laulut lepäsivät. Mutta kun Farianin myöhempi viritys Milli Vanilli paljastui täysin keksityksi ja ”laulajien” ainoastaan aukojan suutaan, huuto oli melkoinen.

Biisit olivat kuitenkin onnistuneita niin omien kuin paljon käytettyjen lainabiisienkin kanssa. Tuunatuksi pääsivät niin CCR (Have You Ever Seen the Rain), Bob Marley (No Woman no Cry) kuin Bobby Hebb (Sunny) tai Neil Young (Heart of Gold)

Ryhmän oma tuotanto oli hyväntuulista discoa, mutta aiheet joskus vahvasti perussetistä poikkeavia. He lauloivat Rasputinista, amerikkalaisesta naisgangsterista Ma Bakerista, espanjalaisesta lainsuojattomasta El Lutesta (elää muuten edelleen!) ja Pohjois-Irlannin konfliktista Belfast-kappaleessa. Ei aivan tavanomaisia isojen hittibiisien aineksia. Muitakin kantaaottavia kappaleita löytyi.

Bändin taru sai kohtalokkaan iskun, kun Bobby Farrell sai potkut. Vaikka hän ei tosiasiallisesti laulanut ja lähinnä tanssi bändin esiintyessä, oli hän kuitenkin suuri persoona bändissä, eikä se hänen lähtönsä jälkeensä enää tuntunut samalta. Joidenkin vuosien räpeltämisen jälkeen yhtye pisti pillit pussiin.


Saksalaisella taskulaskimella saatiin aikaiseksi tuote, joka kuitenkin teki nipun hienoja aikaa kestäviä biisejä. Sen omien biisien aihevalinnat kertovat jonkinlaisesta omastakin ajatuksesta, jota omat biisit osoittivat.

 
En ole omistanut C-kasettisoitinta aikoihin, mutta kuvaa varten tuli mieleen, jotta vieläköhän Boney M:n kasetti sentään löytyisi. Löytyihän se. Yli 40 vuotta mukana rojuissa mukana kulkeneena!