Poliittista menestystä kuntavaaleissa ei omalta kohdaltaan voi käsitellä muuten kuin napaansa tuijottaen. Siksi se ei ole objektiivinen, vaan kokemukset suodatetaan oman korvienvälin läpi. Joten seuraavassa pientä egotrippiä ja vastausta kysymykseen: ”Mites tää meni niin kuin omasta mielestä?”
Sain kannatusta 112 äänen verran. Se on ihan hyvin ja olen siitä hyvilläni, mutta surkuttelen mieluummin ensin.
Rahaa koko touhuun paloi reilu satanen. Sillä rahalla ostin tarramateriaalia, flyereita ja bensaa. Mutta kannatus tuli blogipostauksista, veikkaan, koska mainostaminen oli melkein olematonta.
Kaikkein kirvelevin tulos tuli Voikkaalta. V1ttu, olen asunut kylässä puolet elämästäni ja tunnen sen parhaiten lapsuuteni Pilkanmaan ohella. Odotin, että kaikkein persuimmassa kaupunginosassa pärjäisin. joten ei ihme, että kirveltää – 3 ääntä. Kiitos sydämeni pohjasta tai sitten ei. Aina tähän asti olen hellinyt ajatusta, että kun olemme liian vanhoja pitämään omakotitalosta huolta, muutamme Virtakiveen Brejlinintielle, jossa olen omistanut kämpän 20 vuotta ja näen Kymijoen loppuun asti. Nyt en tiedä, missä loppusijoituspaikkamme tulee olemaan, mutta takuulla tiedän, missä se ei ole. Voikkaa äänesti luottamusmiehensä, enkä kuulu niihin.
Mylsä luotti minuun kaiketi junatärinöitä koskevan projektin takia. Se alkoi osaltani loppuvuodesta 2017, enkä ole julkisesti sitä retostellut, koska se on vielä kesken. Siitä on nyt 2/3 suoritettu, mutta mitä lähemmäs loppua päästään, sitä takkuisemmaksi se tuntuu muodostuvan. Kun se joskus kerrotaan, niin voin luvata jo nyt, että siinä on melkoista Karpo-asiaa. Toiminta junatärinöiden hillitsemiseksi alkoi alun perin 90-luvulla ja sen puuhamiehenä oli kuusikymppinen mies, joka siirtyi ajasta ikuisuuteen vanhuuttaan joku aika sitten. Vieläkin junatärinät hakkasivat hänen kotitaloaan.
Tämä kuitenkin määrittää tulevaisuuttani tässä lajissa, mitä politiikaksi sanotaan. Alun perin ajatukseni oli pitää vanhan Kuusankosken ja vanhan Anjalankosken puolia, mutta kannatus kertoo muutakin. Jos kerran sain kannatusta koko Kouvolan alueelta, on myös velvollisuuteni olla yleisemminkin koko Kouvolan edusmiehenä. Sain Kuusaalta, Anjalankoskelta ja vanhasta Kouvolasta kaikista ¼ äänistäni. Loput vanhasta Valkealasta, Jaalasta ja Elimäeltä.
Kuusaan uimahalli kertoo politiikasta hyvin. Sen eteen on tehnyt kolme miestä töitä. Leo Lindström, Jyrki Lindberg ja minä. Lindström osoitti todella hyvää politiikantajua äänestäessään tyhjää uuden uimahallin sijoittumisessa. Ei uutta uimahallia yhtään minnekään, vaan vanhan puolesta. Oma osuuteni oli kyseenalaistaa faktoihin perustuen uimahallihävitykset, jotka eivät todellakaan perustuneet mihinkään muuhun kuin siihen, että velkaraha poltti taas kerran taskuissa ja sitä piti päästä upottamaan junaratahallin.
Kun huomattiin että uimahalli vetää, niin sen pelastajia olikin yhtäkkiä enemmän kuin me kolme. Näin tämä menee, ei mitään teemaa voi patentoida tai omistaa. Itse olisin toiminut samalla lailla, jos joku toinen olisi nostanut jonkun epäkohdan pöydälle. Lindström sai uurastuksestaan palkkion, itse en juurikaan, mutta Lindberg jäi käytännössä nollille. Hän oli luovuttamassa 900 henkilön adressia uimahallin puolesta kaupunginvaltuuston puheenjohtajalle Jouko Leppäselle loppuvuodesta 2019. Lindberg myös neuvoi minua oikean tiedon lähteille, mihin perustin omat kirjoitukseni. Lindberg sai vaaleissa kaiken kaikkiaan 26 ääntä.
Urheilupuiston hallilla olikin sitten vähemmän pelastajia ja sain vanhasta Kouvolasta saman verran kannatusta kuin Kuusaalta, vaikka tunnen sieltä tuskin ketään. En tosin usko, että Urheilupuisto oli saamieni äänien perusta, vaan kaikki kirjoitteluni RRT:stä alkaen.
Mitä olisi pitänyt tehdä toisin, että olisin pärjännyt paremmin? 1.mainostaa, 2. söpöstella, 3. vedota tunteisiin.
Pärjätäkseen vaaleissa pitää olla nimeä. Sitä voi saada joko luonnollisesti laajan tuttavapiirin kautta tai mainostamalla. Jos olisin ollut aktiivi jossain lajissa, millä on paljon harrastajia, olisin tunnetumpi. Jos maineeni olisi hyvä, he äänestäisivät minua. Mutta koska tuttavapiiriä ei ole, niin ”tulisin tutuksi” myös mainostamalla. Vaaleissa myydään aina kuvitelmaa ihmisestä. Hyvällä mainoksella siihen päästäisiin, jos mainos olisi onnistunut ja tarpeeksi tehokkaasti levitetty.
Söpöstelyyn en ole lähtenyt, mutta ymmärrän sen voiman. Joku sanoi, että varsinkin naisäänestäjiin voi mies vaikuttaa söpöstelemällä, tiedä siitä sitten. Mutta kyllähän söpöstely vakuuttaa miehiäkin siitä, että ehdokas on jollain lailla hyvä ihminen. Söpöstelystä jutun kuvakin.
Jos olisin lainannut jostain kissanpennun viikoksi, rapsutellut sitä eri vaatteet päällä ja ottanut valokuvia, videoinut sen leikkimistä lankakerällä, ja postaillut tasaiseen tahtiin, niin voi että! Kuka voi vastustaa ehdokasta, joka on noin eläinrakas ja kuvat hellyttäviä? No, olen allerginen eläinkarvoille, niin ensi vaaleihin pitää kai sitten hommata kultakala…
Tunteisiin vetoaminen on myöskin oikotie onneen, kun sen tekee oikein. Jos olisin käyttänyt kaikki ne tunnit, mitä laitoin uimahalliduuneihin, populismiin, niin olisin saattanut pärjätä paremmin. Jos olisi vedonnut tyyliin; ”opin lapsena uimaan Kuusaalla / natsikouvola vie hallin ja tahtoo kyykyttää / mummot kärsivät, kun eivät pääse edes vesijumppaan / yksinäisyys lisääntyy / päläpäläpälä, niin olisin saanut hyväihmis-pisteitä ja mahdollisesti lisää kannatusta.
Jos vielä toista kertaa lähden näihin kisoihin, niin todennäköisesti jätän söpöstelyt ja tunnehötön, mutta mainostan reippaasti enemmän.
Kaikesta tästä kitinästä huolimatta olen hyvillä mielin. En mainostanut paljoakaan, mutta tavoitin kautta koko Kouvolan ihmisiä, jotka ajattelevat samalla lailla. Ihmisiä, joita ei hurmata ihan helpolla, koska muutenhan he olisivat äänestäneet jotain toista. Joku voisi itkeä rannalle jäämistään. mutta näen asian toisin:
Jos tuohon pihamaalle ilmestyisi 112 ihmistä ja sanoisi: ”Lasse Ahola, äänestimme sinua, koska luotamme sinuun”, olisin todella liikuttunut.
Joten kiitos teille! Matsi jatkuu.