Kuntavaalit -21: Hattaravuoren poluilla

Poliittista menestystä kuntavaaleissa ei omalta kohdaltaan voi käsitellä muuten kuin napaansa tuijottaen. Siksi se ei ole objektiivinen, vaan kokemukset suodatetaan oman korvienvälin läpi. Joten seuraavassa pientä egotrippiä ja vastausta kysymykseen: ”Mites tää meni niin kuin omasta mielestä?”

Sain kannatusta 112 äänen verran. Se on ihan hyvin ja olen siitä hyvilläni, mutta surkuttelen mieluummin ensin.

Rahaa koko touhuun paloi reilu satanen. Sillä rahalla ostin tarramateriaalia, flyereita ja bensaa. Mutta kannatus tuli blogipostauksista, veikkaan, koska mainostaminen oli melkein olematonta.

Kaikkein kirvelevin tulos tuli Voikkaalta. V1ttu, olen asunut kylässä puolet elämästäni ja tunnen sen parhaiten lapsuuteni Pilkanmaan ohella. Odotin, että kaikkein persuimmassa kaupunginosassa pärjäisin. joten ei ihme, että kirveltää – 3 ääntä. Kiitos sydämeni pohjasta tai sitten ei. Aina tähän asti olen hellinyt ajatusta, että kun olemme liian vanhoja pitämään omakotitalosta huolta, muutamme Virtakiveen Brejlinintielle, jossa olen omistanut kämpän 20 vuotta ja näen Kymijoen loppuun asti. Nyt en tiedä, missä loppusijoituspaikkamme tulee olemaan, mutta takuulla tiedän, missä se ei ole. Voikkaa äänesti luottamusmiehensä, enkä kuulu niihin.

Mylsä luotti minuun kaiketi junatärinöitä koskevan projektin takia. Se alkoi osaltani loppuvuodesta 2017, enkä ole julkisesti sitä retostellut, koska se on vielä kesken. Siitä on nyt 2/3 suoritettu, mutta mitä lähemmäs loppua päästään, sitä takkuisemmaksi se tuntuu muodostuvan. Kun se joskus kerrotaan, niin voin luvata jo nyt, että siinä on melkoista Karpo-asiaa. Toiminta junatärinöiden hillitsemiseksi alkoi alun perin 90-luvulla ja sen puuhamiehenä oli kuusikymppinen mies, joka siirtyi ajasta ikuisuuteen vanhuuttaan joku aika sitten. Vieläkin junatärinät hakkasivat hänen kotitaloaan.

Tämä kuitenkin määrittää tulevaisuuttani tässä lajissa, mitä politiikaksi sanotaan.  Alun perin ajatukseni oli pitää vanhan Kuusankosken ja vanhan Anjalankosken puolia, mutta kannatus kertoo muutakin. Jos kerran sain kannatusta koko Kouvolan alueelta, on myös velvollisuuteni olla yleisemminkin koko Kouvolan edusmiehenä. Sain Kuusaalta, Anjalankoskelta ja vanhasta Kouvolasta kaikista ¼ äänistäni. Loput vanhasta Valkealasta, Jaalasta ja Elimäeltä.

Kuusaan uimahalli kertoo politiikasta hyvin. Sen eteen on tehnyt kolme miestä töitä. Leo Lindström, Jyrki Lindberg ja minä. Lindström osoitti todella hyvää politiikantajua äänestäessään tyhjää uuden uimahallin sijoittumisessa. Ei uutta uimahallia yhtään minnekään, vaan vanhan puolesta. Oma osuuteni oli kyseenalaistaa faktoihin perustuen uimahallihävitykset, jotka eivät todellakaan perustuneet mihinkään muuhun kuin siihen, että velkaraha poltti taas kerran taskuissa ja sitä piti päästä upottamaan junaratahallin.

Kun huomattiin että uimahalli vetää, niin sen pelastajia olikin yhtäkkiä enemmän kuin me kolme. Näin tämä menee, ei mitään teemaa voi patentoida tai omistaa. Itse olisin toiminut samalla lailla, jos joku toinen olisi nostanut jonkun epäkohdan pöydälle. Lindström sai uurastuksestaan palkkion, itse en juurikaan, mutta Lindberg jäi käytännössä nollille. Hän oli luovuttamassa 900 henkilön adressia uimahallin puolesta kaupunginvaltuuston puheenjohtajalle Jouko Leppäselle loppuvuodesta 2019. Lindberg myös neuvoi minua oikean tiedon lähteille, mihin perustin omat kirjoitukseni. Lindberg sai vaaleissa kaiken kaikkiaan 26 ääntä.

Urheilupuiston hallilla olikin sitten vähemmän pelastajia ja sain vanhasta Kouvolasta saman verran kannatusta kuin Kuusaalta, vaikka tunnen sieltä tuskin ketään. En tosin usko, että Urheilupuisto oli saamieni äänien perusta, vaan kaikki kirjoitteluni RRT:stä alkaen.

Mitä olisi pitänyt tehdä toisin, että olisin pärjännyt paremmin? 1.mainostaa, 2. söpöstella, 3. vedota tunteisiin.

Pärjätäkseen vaaleissa pitää olla nimeä. Sitä voi saada joko luonnollisesti laajan tuttavapiirin kautta tai mainostamalla. Jos olisin ollut aktiivi jossain lajissa, millä on paljon harrastajia, olisin tunnetumpi. Jos maineeni olisi hyvä, he äänestäisivät minua. Mutta koska tuttavapiiriä ei ole, niin ”tulisin tutuksi” myös mainostamalla. Vaaleissa myydään aina kuvitelmaa ihmisestä. Hyvällä mainoksella siihen päästäisiin, jos mainos olisi onnistunut ja tarpeeksi tehokkaasti levitetty.

Söpöstelyyn en ole lähtenyt, mutta ymmärrän sen voiman. Joku sanoi, että varsinkin naisäänestäjiin voi mies vaikuttaa söpöstelemällä, tiedä siitä sitten. Mutta kyllähän söpöstely vakuuttaa miehiäkin siitä, että ehdokas on jollain lailla hyvä ihminen. Söpöstelystä jutun kuvakin.

Jos olisin lainannut jostain kissanpennun viikoksi, rapsutellut sitä eri vaatteet päällä ja ottanut valokuvia, videoinut sen leikkimistä lankakerällä, ja postaillut tasaiseen tahtiin, niin voi että! Kuka voi vastustaa ehdokasta, joka on noin eläinrakas ja kuvat hellyttäviä? No, olen allerginen eläinkarvoille, niin ensi vaaleihin pitää kai sitten hommata kultakala…

Tunteisiin vetoaminen on myöskin oikotie onneen, kun sen tekee oikein. Jos olisin käyttänyt kaikki ne tunnit, mitä laitoin uimahalliduuneihin, populismiin, niin olisin saattanut pärjätä paremmin. Jos olisi vedonnut tyyliin; ”opin lapsena uimaan Kuusaalla / natsikouvola vie hallin ja tahtoo kyykyttää / mummot kärsivät, kun eivät pääse edes vesijumppaan / yksinäisyys lisääntyy / päläpäläpälä, niin olisin saanut hyväihmis-pisteitä ja mahdollisesti lisää kannatusta.

Jos vielä toista kertaa lähden näihin kisoihin, niin todennäköisesti jätän söpöstelyt ja tunnehötön, mutta mainostan reippaasti enemmän.

Kaikesta tästä kitinästä huolimatta olen hyvillä mielin. En mainostanut paljoakaan, mutta tavoitin kautta koko Kouvolan ihmisiä, jotka ajattelevat samalla lailla. Ihmisiä, joita ei hurmata ihan helpolla, koska muutenhan he olisivat äänestäneet jotain toista. Joku voisi itkeä rannalle jäämistään. mutta näen asian toisin:

Jos tuohon pihamaalle ilmestyisi 112 ihmistä ja sanoisi: ”Lasse Ahola, äänestimme sinua, koska luotamme sinuun”, olisin todella liikuttunut.

Joten kiitos teille! Matsi jatkuu.

Kouvolan rahanpolttoboogie V: Kouluhävitys

Tämä on melkoinen kaupunki. Touhun logiikka on ainakin tämmöiselle tavan tallaajalle vaikeaa ymmärtää silloin, kun puhutaan talouden tasapainottamisesta.

Kouluverkon uudistus on suurin taloudellinen ponnistus, joka on nuijittu alkavaksi. 125 miljoonaa, uusia kouluja ja vanhoja kylmäksi. Ei kuullosta loogiselta, varsinkin, kun kyse on säästöistä.

Kouvolan kaupungin nettisivulta 15.8-19 julkaistusta jutusta palveluverkoista siteeraus:

” Kaupungin heikko taloustilanne edellyttää koulujen lakkauttamisesityksiä nopeutetulla aikataululla jo tänä syksynä. Kaupunginhallitus on asettanut palveluverkkoselvitysten tavoitteeksi 6 milj. euron säästöt. Palveluverkkoratkaisuissa säästöt saadaan pidemmällä aikajänteellä.

Valmistuneet selvitykset eivät ole pelkkiä kouluverkkoratkaisuja, vaan sisältävät linjauksia tulevaisuuden pedagogisista ratkaisuista, jotka ottavat huomioon uusien opetussuunnitelmien tavoitteet. Kouvolan perusopetusta halutaan kehittää oppilaslähtöiseksi, tiloja monikäyttöiseksi ja esi- ja alkuopetusta joustavaksi. Raskasta erityistä tukea pyritään keventämään ja tehostamaan.

Aluekohtaiset kouluratkaisut ajoittuvat kymmenen vuoden aikajänteelle. Työryhmän kaavailemaan uudistukseen sisältyy mittava investointi 9 uuden koulun rakentamiseksi. Anjalan, Sarkolan ja Valkealan, koulujen hankesuunnittelut ovat varsin pitkällä ja valmistuvat elo-syyskuun aikana. Uudisrakentamisen investointien kustannusarvio on 125 miljoonaa euroa ja se jakautuu kymmenelle vuodelle. Muiden uuden palveluverkon koulujen osalta selvitään korjausinvestoinneilla.

Nyt ehdotettujen ratkaisujen säästö vuositasolla on arviolta n. 2,5 milj. euroa, josta henkilöstösäästöt ovat noin 1,5 milj. euroa ja kiinteistökulut 1,0 miljoonaa.”

Myöhemmin Kouvolan sanomien juttu 9.11-19  tarkensi säästöjä: ”Kouvolan seitsemän peruskoulun ja kahden lukion sulkeminen vähentäisi kaupungin menoja reilut 4 miljoonaa euroa vuosittain”

Eli uusia kouluja ”säästöjen” ja pedagogisten kokeilujen takia.

Kaupunginvaltuuston kokouksessa 12.11-19  päätettiin sitten 20 koulun mallista esitetyn 18 koulun sijaan, mutta uusien koulujen rakentamisesta ei tingitty. Lopullisia laskennallisia säästöjä ei löytynyt laskettavaksi. Seuraavassa pienessä laskutoimituksessa käytetään KS:n lukemia. eli 4M€ säästöjä.

Koska osa kouluista rakennetaan leasingilla, niistä tulee kalliimpia kuin omalla velkarahalla tehdyt. Mutta pysytään velkarahaoletuksessa.

Jos investoidaan 125M€ säästääkseen 4M€/v, takaisinmaksuaika 0-korolla on 31 vuotta. Jos rahaa poltetaan 125M€ 5% korolla, ovat korkomenot vuodessa 6,25M€…. 4 M€ säästö menee täysin pyllylleen, koska jos aiemmalla 4 miljoonalla pidettiin yllä 7 koulua ja 2 lukiota, niin nyt pistetään 1 ½ -kertainen raha tyhjästä pankille. Puhumattakaan, että ne uudet koulut pitäisi joskus maksaakin.

Mitä taas tulee tulevaisuuden pedagogiseen hienouteen, niin siitä ei julkisuudessa ole ollut juuri mitään puhetta. Edes siitä, missä näitä uusia kouluja on kokeiltu, kuinka kauan ja millaisilla tuloksilla. Jos tuloksia ei ole, kannattaisiko odottaa, että muut kokeilevat ensin. Kaikista opetuksellisista muodeista huolimatta kyse on pohjimmiltaan oppimisesta, eikä se itsessään vaadi muita puitteita kuin rauhallisen oppimisympäristön ja osaavat opettajat.

Pilkanmaan koulun kohtalo käy hyvin esimerkkinä kouvolalaisesta päätöksenteosta. Koulu on vanha, mutta todella jykevä kivitalo, joka on tehty aikana, jolloin vielä osattiin tehdä homeettomia rakennuksia. Kyläläiset vastustivat voimakkaasti sulkemista ja olivat tyytyväisiä kouluunsa. Kukaan ei haikaillut niiden tukevaisuuden pedagogisten ratkaisujen perään, jota uusi upea koulu mahdollistaisi.

Kouvolan sanomien 9.11-19 artikkelin mukaan koulun matalaksi pistämisellä saavutettaisiin henkilöstökuluissa 256 000€ ja sisäisessä vuokrissa 182 000€ säästöt. Sisäiset vuokrat ovat laskennallisia arvoja, eivät nettokuluja ja tässäkin koulussa sähkössä, vedessä ja lämmityksessä Kouvola siirtää rahaa taskusta toiseen KSS:n ja Kouvolan Veden kautta.

Koulussa oli lukuvuonna 2020-21 85 oppilasta, 6 opettajaa ja 3 koulunkäynninavustajaa. Palkkakustannus oppilasta kohden oli 3000€/ oppilas  koko lukuvuonna. Vaikka jättikoulussa kustannus olisi pienempi, ei se nytkään huono ole. Lisäksi perheet mielellään asuvat Pilkanmaan kaltaisessa uinuvassa ja rauhallisessa kylässä, koska se on muutenkin turvallinen kasvuympäristö.

Kouvolan päätöksentekoa vaivaa vauhtisokeus ja miljoonien suruton viskominen. Niitä harvemmin perustellaan kunnolla ja usein puskurina toimii konsulttien tekemä selvitystyö, jonka taakse vetäydytään. Koulutusjärjestelmä on valtion ja kunnan ydintoimintoja. Kouvolassa rönsyjä, kuten esimerkiksi Kinnoa hellitään, vaikka se on tähän mennessä lähinnä tuottanut hyväpalkkaisia virkoja palaveripullien naposteluun. Jos Kinnon budjetista nipistettäisiin 2M€, sillä koulutettaisiin 670 oppilasta Pilkanmaan kaltaisessa koulussa.  Mutta ydintoiminnoista tingitään.

Kouvolassa myös tunnutaan ajavan käärmettä piippuun ”kaupunkilaisten hyväksi” heiltä kysymättä. Ketään ei tunnu kiinnostavan, ovatko he tyytyväisiä uimahalleihinsa tai kouluihinsa. Uutta pitää saada ja komiaa pitää olla.