Niin se sitten kävi. Tuolileikkien lopputuloksena löysin itseni Kasvatus – ja opetuslautakunnasta. En sinne varsinaisesti pyrkyröinyt, mutta ”olin käytettävissä” kuten entisaikain muotihokema kuuluu. Kun joku tätä lukee, ajattelee varmaankin heti, että tyyppi puhuu pastaa. Varmaan kiilusilmäisenä rempoi lautakunnan ovea niin kauan, kunnes se avattiin. Ei siinä mitään – en itsekään suhtaudu kovin luottavaisesti sellaisiin, jotka suureen ääneen vilpittömyyttään vakuuttavat.
Kukaan meistä setämiehistä ja täti-ihmisistä, joilla ei ole omaa jälkikasvua koulumaailmassa, tuskin ymmärtää, missä mennään tänään. Hyville Pisa-tuloksille voi vastedes vilkuttaa hyvästiksi. V.2017 OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkaisen mukaan joka kymmenes nuori ei saavuta lukutaidon minimitasoa, mutta pääsee silti läpi peruskoulusta. Tämä trendi on tuskin taittunut tai ainakaan siitä ei ole uutisoitu. Koska viimeksi on ollut näin? 100 vuotta sitten?
En ymmärrä, miten tämä on mahdollista, mutta niin se vaan on. Jos tämä vielä jaoteltaisiin tyttöihin ja poikiin, niin tulokset olisivat poikien suhteen vielä rumempia.
Erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden määrä on moninkertaistunut. Yhä useammalta vanhemmuus on kokonaan kateissa ja se näkyy koululuokissa. Kun nämä oppilaat laitetaan nuoresta alkaen luuserikastiin, he eivät sieltä hevillä nouse. Syrjäytyminen periytyy ja kun yhteisö hyvää tarkoittaen määrittelee tämän epäonnistujaksi, tämä ei tule onnistumaan, kenties koskaan.
Jotain on perustavanlaatuisesti vialla. Tätä sukeltamista on miltei mahdoton estää, mutta pakko yrittää. Jos suunnan kääntämistä yritetään, niin pari asiaa on varmaa: se ei onnistu samalla jargonilla ja flegmaattisella antautumisella, kuin tähän on jouduttu. Eikä se oikene jaxuhaleilla, sydän-emojeilla tai mutustamalla pakettiautollinen kampawiinereitä loputtomissa palavereissa, jotka eivät johda mihinkään.
Jos jotain hyvää pitää etsiä, niin Kouvolalla on kuitenkin omissa käsissään niin perusopetus kuin toisen asteen koulutuskin. Opetushallitus määrittää raamit, mutta meillä on melkoinen vapaus niiden sisällä. Olemme vapaat yrittämään ratkaisuja päästä vallitsevasta tilanteesta ulos.
(Kuvasta: tuli tehtyä niin säänkestävät numerokyltit, että piti kierrättää hieman. Pelasin varmaan päälle ja tein oma tuolin, vaikka tuolileikeistä omaa jakkaraa en saisikaan! No joo, vitsivitsi. Tämä kuitenkin kestää ulkokäytössä ja puuhastellessa on aina tarvetta tällaiselle istuma – ja työkalutasolle.)