Kouvolan uimahallihävitys IV – Kouvola velaksi upoksiin

Suuri Uimahallihanke alkaa muistuttamaan aina vain enemmän jonkinlaista elokuvaa. Se ei ole komedia eikä toimintaelokuva. Se on alakuloinen dokumentti, joissa yhdet haluavat niin kiivaasti uutta hallia ties mistä syystä, että mopo tuntuisi hädin tuskin pysyvän Kouvolan louhikkoisella talouspolulla. Toiset yrittävät estää näiden politiikan surmanajajien mopon lähtevän täysin käsistä ja sinkoutumaan veronmaksajien väkijoukkoon. Melkein käsistähän tämä tapaus on käsittämättömästi lähtenyt.

Koko ajan oma ja monen muunkin perusteltu ajatus on ollut, että am-mat-ti-lai-set te-ke-vät kor-jaus-suun-ni-tel-mat ja las-ke-vat hin-nan, jonka jälkeen voidaan pohtia niiden kohtaloa.

Mutta nyt uimahallimopo on lähtenyt sellaisille kierroksille, ettei ole aiemmin nähty. Siteeraus kaupungin omasta materiaalista:

”Uuden uimahallin investointikustannuksiksi on arvioitu 23 miljoonaa euroa, kun nykyisen uimahalliverkon – eli Kuusankosken, Inkeroisten, Valkealan ja Urheilupuiston hallien – investointitarpeet ovat 23,6 miljoonaa euroa  …….

Mikäli uimahalliverkkoa samalla tarkasteltaisiin viime vuosina tehtyjen selvitysten mukaisesti: niin sanottu 2+1-malli, johon siis sisältyisivät Inkeroisten ja Valkealan nykyiset uimahallit sekä uusi uimahalli, olisi vuotuisilta nettokustannuksiltaan 2,1 M€ ”

Eihän tässä ole mitään järkeä. Tulee vaikutelma, että jos uusi halli rakennetaan, niin siinä säästetään se 23,6 miljoonaa olemassa olevien hallien investointitarpeista. Mutta jos Inkeroinen & Valkeala säästetään, ei niiden investointitarve häviä mihinkään, vaan tulee uuden hallin kustannusten päälle.

Kun uutta uimahallin päätöstä nuijittiin 2019, tukeuduttiin Trellumin taulukkolaskentaohjelman tuomaan lukemaan. Silloin Kuusaan hallin perusparannustarpeeksi (sanatarkka sitaatti Trellumin papereista)  ilmoitettiin yli 5,5 miljoonaa, Urheilupuiston  3,6 M€

Nyt kuitenkin otettiin hieman isompi pyssy käyttöön – nimittäin karkea korjauskustannusarvio, joka on uimahalleissa 2200 €/m2. Se tekee Kuusaalla 6,2 M€, Urheilupuistolla 4.3 M€, Inkeroisissa 2,2 M€ ja Valkealassa 4 M€. Luvut on laskettu kuntotarkastusraporteissa annettujen neliömäärien perusteella – 7700m2 x 2200 €/m2 = 17,1 M€. Tässä on reilun 6 M€ ero annettuihin investointikustannuksiin. En tiedä, mistä ero tulee, mutta sille lienee looginen selitys.

Uuden hallin hinnaksi laskettiin 3600 €/m2. Uusi kompleksi olisi melkein yhtä suuri kuin vanhat yhteensä, 7000 m2. Ja kuten Inkeroistenkin yhtenäiskoulun kanssa, tämäkin todennäköisesti liisattaisiin. Vielä hieman kalliimpaa.

Kuntalaiskysely laadittiin niin, että se vastasi, joka sattui eksymään oikeille nettisivuille oikeaan aikaan. Se olisi pitänyt tehdä niin, että mummo Siikavastakin olisi saanut mahdollisuuden vastata. Ensin olisi pitänyt postittaa kirje joka asuntoon ja vastata olisi voinut harkintansa mukaan netissä tai palautuskuorella.

Jotta näin. Urheilupuisto vedettiin jostain sivusta peliin. Onneksi valtuustoryhmillä on sen verran maalaisjärkeä (ainakin tänään 26.10 olevan tiedon mukaan), että uimahalli siirretään kevääseen ja keskitytään vielä vakavampiin asioihin eli aluevaaleihin. Sipilä sai rakkaudella kasaamansa himmelinsä runtattua viimein läpi ja uudet EK-vaalit saattavat tulla etuajassa. Mutta se on toinen boogie se.

Original Photo by Zen Maldives on Unsplash

Kasvatus – ja opetuslautakunta 6.10.-21

Kaoplan kokous 6.10.-21 olikin sitten ensimmäinen livekokous. Kaiketi on aika tavanomaista, että lautakunta hakee jossain määrin vielä tekemisen tapaansa näin alussa. Itse toivoisin vaikkapa vapaaehtoista teams-tapaamista ennen varsinaista kokousta, jolloin sana olisi vapaampi ja mielipiteet avoimemmin sanottavissa. Virallisessa kokouksessa kun kaikilla sanomisilla on myös virallisen mielipiteen status.

Jos aiemminkin on ihmetyttänyt politiikanteon tapa, niin se ihmetys ei ole ainakaan vähentynyt omien kokemusten jälkeen.

Inkeroisten yhteiskoulu tuli nuijittavaksi. Periaatepäätös tämän rakentamisesta oli tehty jo aiemmin. Nyt tuotiin pöytään ehdotus, jossa liikuntasalin kokoa oli kasvatettu ja valittavana oli koulun kokoa eri vaihtoehdoista. Budjetti likempänä 30 miljoonaa, esitetty materiaali melko pintapuolista päätöksenteon kokoluokkaan verrattuna ja aikaa viikko! Suomesta ei löydy yhtään yritystä, jossa yhtä suuria päätöksiä tehtäisiin yhtä vähällä tietopohjalla ja yhtä nopealla aikataululla. Tiedossa kuitenkin oli, että tämä on lähinnä välipäätös ennen kaupunginhallitusta, jonne se sitten lähetettiinkin. Ja sinne pysähtyi.

Tarjolla oli kaksi vaihtoehtoa. Rakennetaan iso koulu, jossa mahdollisesti luokkia kolisee tyhjyyttään, koska oppilasmäärät vähenevät tulevaisuudessa, tai käytetään samassa pihapiirissä sijaitsevaa nk. Mämmälän koulua seuraavan 5-10 vuoden ajan ”puskurikouluna”. Kun oppilasmäärät tippuisivat, niin Mämmälän voisi ottaa muuhun käyttöön tai vaikka purkaa myöhemmin. Kyseessä olisi ollut n. 600 m2, kymmenen luokkahuoneen ja 2 miljoonan euron säästö.

Lisäksi suhtauduin aika huolestuneena aikomuksiin laittaa erityisen tuen lapset samaan kouluun. Pelkäsin ennen kaikkea koulukiusaamista – ongelmaa, jota ei ole mänttien amerikassa saatu ratkaistua vuosikymmenien aikana. Jos tavalliset lapset eivät pysty välttämään sitä, miten sitten oikeasti haavoittuvammassa asemassa olevat? Ajattelin näille Mämmälän koulusta turvasatamaa, jonne kovikset eivät pääsisi. Väärin ajateltu.

Silloin en tiennyt, että erityislapsiakin on erilaisia. Jotkut pärjäävät ihan hyvin isossa luokassa ja toiset tarvitsevat rauhallisemman ympäristön. Enkä kaikkea tiedä nytkään. Mutta vaikka tarkoitusperäni olivat hyvät, osa äideistä veti kohtuulliset pultit ja olin heille jonkinlainen koulunatsi saman tien. Jos olisin tiennyt paremmin, olisin ehdottanut fiksummin. Mutta näin tämä meni.

Sekä säästöt että kouluturvallisuus mielessä laitoin ehdotukseni someen. Palaute oli kiukkuisilta äideiltä, kuten aiemmin kerroin, mutta muuten ihan siedettävää. Palaute oli pääosin kipakkaa, mutta siinä ei ollut liikaa aukomista. Totta kai sain kimppuuni vanhat uskolliset vastustajani ja jonkun rumasti poliittisia irtopisteitä hakevan pyrkyrin, mutta yleensä ottaen olen ihan hyvillä mielin. Toimin demokratiaa kunnioittaen, eikä tässä tämän huonommin käynyt.

Somessa selvisi myös jotain, mitä ei ollut tiedossa. Joidenkin mielestä Mämmälän koulun sisäilma ei ollut kunnossa. Virallisesti se oli, mutta miksi kukaan olisi väittänyt jotain muuta, jos ei olisi ollut vakavissaan asian kanssa? Siksi pieni epäilys Mämmälästä jäi kytemään myöhemmin. Tässäkin nähtiin juuri se viikon varoaika ja sen toimimattomuus. Jos aikaa olisi ollut enemmän, asiasta olisi ehtinyt keskustella enemmän.

Kun asia meni Kaoplaan, sanoin muille persuille, että tehkää mitä haluatte, koska jos tämä menee äänestykseen, se hävitään joka tapauksessa. Jäin sitten yksin parin miljoonan säästöineni, eikä asia mennyt äänestykseen. Kokoukseen tuli kuitenkin toinen, odottamaton pomppu. Toinen lautakuntalainen ehdotti lisäselvitysten tekemistä osittain oppilasmäärien muutoksien, osittain taloudellisten seikkojen johdosta. Koska kyseessä oli evp. upseeri, niin kannatin aloitetta sen ihmeemmin miettimättä, vaikka emme olleetkaan puhuneet asiasta ennakkoon. Luotin siihen, että sotilaiden paperit ja argumentit ovat järjestyksessä, kuten olivatkin.

Sekin äänestys meni odotetusti rökäletappioksi, mutta politiikkaa voi tehdä monella tapaa. Yksi tapa on pyrkiä pysymään voittavalla puolella, mutta on myös tapa pyrkiä hakemaan parasta ratkaisua, vaikka häviämisenkin uhalla. Tiesin jo tähän touhuun ryhtyessäni, että saatan maalata itseni nurkkaan, mutta toivottavasti näin ei käy. Jos kuitenkin olen oikeista syistä maalamassani nurkassa, pystyn elämään asian kanssa.