Voi hyvinkin olla, että mitä kirjoitan nyt, voi olla aivan höpölöpöä kohtapuoliin. Kristallipalloa ei ole kenelläkään, on vain enemmän tai vähemmän valistuneita veikkauksia.
Vielä tämän viikon keskiviikkona suhtauduin epäillen NATO:on. Epäillen siksi, että olen seurannut huolestuneena demokraattien äärivasemmistolaisen siiven menestystä USA:n kahtia jakamisessa, BLM-mellakoissa kaupunkien polttamista ja tuoreen, ihmiset keskenään riitelemään tähtäävän WOKE- ideologian leviämistä. Kaikilla edellä mainituilla kun ei ole ole pastapuheesta huolimatta kuin yksi tavoite: Saavuttaa valtaa millä hinnalla hyvänsä. Jenkkien presidenttinä on dementikko, varapresidenttinä täti, joka pyysi NASA:aa etsimään sateliiteillaan ”eri rotuisia puita” ympäristöllisen positiivisen rasismin nimissä! USA luisuu kohti sekasortoa, eikä sellainen maa, joka ei pysty pitämään huolta edes omien kaupunkiensa katujen rauhallisuudesta, ole kovin uskottava muuallakaan.
Ehkäpä Putin ajatteli samansuuntaisesti. Siihen kun lisätään Justin Trudeaun kaltaiset pullakädet, Saksan riippuvaisuus maakaasusta ja yleinen länsimaat vallannut, pitkään jatkuneen hyvinvoinnin veltostuttamat ja tyhmentyneet eurooppalaiset, ei näyttänyt mahdottomalta pistää Ukraina kyykyn kautta ruotuun niin tehokkaasti, että se todellakin pysyisi muutaman vuosikymmenen nöyränä. Länsimaat kun ovat koko ajan enemmän pehmeitä puhuvien miesten ja kovia puhuvien naisten kansoittamia.
Putin ehkä uskoi, että Ukrainan valtaus on helppo nakki, koska venäläiset ovat kyykyttäneet veljeskansaansa ongelmitta aiemminkin. Mutta Ukrainassa ei olla koskaan vedetty pullamössöä suoraan suoneen länsimaiden tavoin. Nyt sota on alussa, mutta esimerkin voima on uskomaton.
Pienellä ukrainalaisella saarella venäläinen sotalaiva esitti 13 ukrainalaiselle rajavartijalle vaatimuksen: ”Laskekaa aseenne ja antautukaa”. Vastaus sotalaivalle meni suoraan historiaan: ”Vedä käteen”. Sitten lauloivat sotalaivan tykit.
Entinen presidentti Poroshenko poseeraa aseen kanssa. Klitshkon nyrkkeilijäveljekset lähtevät taistelemaan. Presidentti Zelenskyi kieltäytyi amerikkalaisten evakuointitarjouksesta: ”En tarvitse kyytiä, tarvitsemme aseita ja ammuksia”. Jokaisella normaalilla suomalaisella miehellä värähtää sielussa hieman tämän kunnian ja päättäväisyyden edessä.
Puolustussota on aina moraalisesti oikein, hyökkäyssota sen sijaan harvoin. Typerällä natsiretoriikalla Putin teki itsensä kerralla epäilyttäväksi omien maanmiestensä silmissä, joille täysi sota veljeskansaa vastaan on muutenkin huonosti perusteltavissa. Eivät venäläiset ole niin tyhmiä kuin Putin laskee heidän olevan. Lisäksi vanhemmat sukupolvet saivat kuulla neuvostosoopaa aikanaan niin paljon, että saattavat reagoida siihen paljon kiukkuisemmin kuin nuoremmat; ei taas tätä!
Ukrainalaisia on 43 miljoonaa. Jos tästä populaatiosta edes 5% sitoutuu taistelemaan ja mahdollisesti myöhemmin tekemään miehittäjän elämästä mahdollisimman vaikeaa, sota on kaikkea muuta kuin nähty. Venäläisten on aika vaikea motivoida itseään ”natsien kukistamisessa”. Saattaa käydä niin, että Putin kohtaa vielä ukrainalaisia ylivoimaisemman vastustajan, jolle hän ei kerta kaikkiaan mahda mitään: omat maanmiehensä.
Putin puhe oli natsiretoriikan lisäksi melko kammottavaa kuunneltavaa. Äänessä oli viikatemies valtiomiehen sijasta. Ydinasekorttia heiluteltiin, vaikka sitä ei aivan suoraan sanottukaan. Pakostakin tulee mieleen se originaali natsi, joka oli valmis asettamaan koko maan tuhottavaksi oman tuhonsa siivellä.
Mutta eräs toivoa herättävä seikka on Putinin omassa valtakaartissa, ”silovikeissa”. Nämä apuhallitsijat ovat suureksi osaksi tiedustelu – sotilas – tai muuten turvallisuusalan korkeita upseereita. He tuskin antavat kenenkään – edes Putinin – asettaa Venäjää liian suureen vaaraan. Jos maan turvallisuus ja tulevaisuus ovat liian pahasti uhattuina, Putin saattaa huomata olevansa pakotettuna kohti Mustanmeren palatsiaan ja virallisesti sairaseläkkeellä mutta käytännössä kotiarestissa määräämättömän ajan. Niin paljon hän on kuitenkin tehnyt maansa eteen ennen jumalaksi ryhtymistään, että hänen tarinansa saa onnellisen lopun.
Tästä tulee tavalla tai toisella Putinin viimeinen sota. Toivottavasti kuitenkin mahdollisimman vähillä kärsimyksillä kaikille – niin ukrainalaisille kuin venäläisillekään.
Photo by Max Kukurudziak on Unsplash
