NATO, Talvisota & Ehrensvärd

Alkuun nopea intro: Kuten tuhansilla muillakin, NATO-kantani teki täyskäännöksen 24.2.2022.  Se ei aiemmin johtunut ainakaan Amerikan-vastaisuudestani. Olen perinteisen amerikkalaisuuden vankka kannattaja, mutta epäilen USA:n joutuvan vielä sisäiseen kaaokseen, jollei todellisia vihapuhujia saada aisoihin. He ajavat toraa ja vastakkainasettelua luomalla uusia, hatusta vedettyjä viholliskuvia vanhojen tuttujen – kuten ”patriarkaatti”- päälle. Ja toiset taputtavat ihastuneina pulleita pikku kätösiään.  Jos USA luisuu sekasortoon, siitä ei ole tueksi ja turvaksi kenellekään.

Eikä maarajamme muutu miksikään.

24.2 muutti pelin täysin ja Venäjän armeijaksi kutsutun örkkilauman  siviiliväestön terrori, kidutukset ja raiskaukset lukitsivat kannan ehdottomaksi. Örkkiarmeijan käskijöiden kanssa neuvottelu ja muu sovinnonhieronta ei kuullosta miltään vaihtoehdolta. Örkit tekevät, mitä örkit tekevät ja sillä siisti.

Ukrainan pärjääminen perustuu osittain vahvaan aseapuun. Koko ajan entistä parempaa aseistusta virtaa maahan. Miten kävisi, jos örkit hyökkäävät Suomeen ja emme ole NATOssa, eikä Ruotsikaan ole? Uskaltaisiko Ruotsi antaa aseavun kulkea maansa poikki Norjasta? Tuskin uskaltaisi. Kevättalvella 1940 olisi Norjan rannikolta käsin tullut joukkoja Liittoutuneilta, mutta Norja ja Ruotsi eivät antaneet  kauttakulkulupaa. Jos lupa olisi saatu ja Talvisota olisi kestänyt pidempään, Länsimaat olisivat Suomessa olleet sodassa Neuvostoliittoa vastaan, ja maailmanhistoriaa kirjoitettaisiin toisin.

Mutta vaikka Suomi olisi NATO-maa, ja Ruotsi ei, niin se ei uskaltaisi vastustaa NATOa antaa aseiden ja ehkä mahdollisten joukkojen kulkea maansa poikki. Ruotsalaiset voisivat olla selkämme takana liittoutumattomana sotiessamme, mutta he eivät estäisi avun antamista meille.

Aseavun lisäksi saisimme paljon muutakin apua, mitä NATO voi tarjota . En ihan ensimmäisenä usko näkeväni kreikkalaista pataljoonaa saapuvan suomalaisten tueksi, mutta ylikansallinen sotilastiedustelu ja kaikki muu ei-aseellinen apu örkkiarmeijaa vastaan saataisiin kyllä. Jos USA pysyy pystyssä ja entisenlaisenaan, niin sotilaitakin aikaa myöten.

Toivon meidän menevän ja pääsevän NATOon. Kuitenkin kannattaa muistaa kaikesta huolimatta, että NATO ei tule olemaan ikuinen, Venäjä on. NATO on perustettu 1949 ja jos viettää satavuotisjuhliaan niin se on hieno suoritus. 150-vuotis – juhlia tuskin tulee.

Liittyessämme NATOon emme osta ikuista rauhaa, mutta ostamme pitkän ”sotavakuutuksen” örkkiarmeijan varalta. Sinä aikana voimme toivoa kahta asiaa: 1.USA pysyy vahvana ja vakaana, 2. Venäjä vihdoin ja viimein lopettaa mongolien tuoman hallintokulttuurin ja lähtee kohti sisäistä kasvua ja vakautta. Venäjähän on yksi hemmetin iso tragedia pohjimmiltaan. Maalla on kaikki resurssit nousta edistyneeksi ja maailman vauraimmaksi, mutta kun rikollisuus, mielivalta ja suoranainen pahuus.

Joten vaikka pääsisimme NATOon, on oma armeija pidettävä hyvässä tikissä ja asevelvollisuus voimassa. Örkkiarmeijan uhka tuskin tulee pitkässä juoksussa väistymään, olimme NATOssa tai emme. Ja kuten Ehrensvärd sanoi:


” Jälkimaailma, seiso täällä omalla pohjallasi äläkä luota vieraaseen apuun.”

Kannattaa pitää mielessä myös NATO-Suomessa.

Kaopla 16.2 & 30.3 -22

Näistä kahdesta tulee tuplapäivitys, minkä teen ihan mielelläni. Tuplapäivitys siksi, että suuria asioita ei ollut tällä kertaa tontilla. Molemmat kokoukset olivat lähempänä maanpintaa ja arkista puurtamista.

Ja jos ei hetken aikaan ajatella Kouvolan pöhötautia, miltsien heittelemistä sinne tänne ja kymmenien miljoonien rakennushankkeita merivettä kestämättömillä perusteluilla, niin kyllähän kaupunki yrittää tehdä minkä voi.

16.2. kokouksesta eräs seikka jäi mieleen positiivisesti: ympäristökasvatus. Ihmiset ovat aina vain enemmän vieraantumassa ympäröivästä todellisuudesta.  Some ja keinotodellisuus voittavat reaalimaailman.

Tämä näkyy myös jo ihan pienissä lapsissa, joita yritetään ympäristökasvatuksen avulla saada kiinnostumaan luonnosta ja sen ihmeellisyyksistä. Erilaisia projekteja on eri päiväkodeissa koko ajan, esimerkkinä kaupunkiviljelyä, pajumajojen rakentamista ja kasvien istuttamista.

Tuntuu hurjalta. Itse lapsena löysin Piliksen metsät ja polut, osaan ne ulkoa jopa vuosikymmenien jälkeen. Nykyään tietotekniikka eri muodoissaan on jopa miltei vihollinen, jos se viekoittelee tämän luuhaamaan sisätiloissa pöivät pitkät kottaraisenpönttöä (Soinin vanha sanonta) tuijottaen. Valtaosa ymmärtää tämän vaistonvaraisesti, mutta ei kannata jäädä odottamaan tulevaisuuden tutkimuksia siitä, että lapsuuden sohvaperunointi lisää erilaisia terveysriskejä aikuisena.

Jo pelkästään tästä kulmasta nyt tehtävää ympäristökasvatusta voi pitää hyvänä ja arvokkaana toimintana huomispäivän aikuisien hyväksi. Puhumataan elämänlaadun kaikin puolista paranemista, jonka luonto ja siellä puuhasteleminen saa aikaan. Niin fyysisellä kuin mentaalisellakin puolella.

30.3 kokous meni myös vailla draamaa.  Koulujen yhdistämiset tällä hetkellä kuulostavat pahemmilta kuin ne ovat. Koulut säilyvät, mutta jos aiemmin oli Matin koulu ja Mervin koulu, niin kohta on vain nimellisesti Matin koulu. Mervin koulu jatkaa kuten ennenkin, mutta sillä ei ole enää oma hallintoa ja se on nimeltään Matin koulun sivupiste.

Tosin vuosikymmenen loppuun mennessä purkupallo pistää valtaosan kouluista tuusan nuuskaksi ja tilalle rakennetaan parhaimmillaan likelle tuhannen oppilaan elementtilatoja, joita kutsutaan kouluiksi – ja jotka eivät tule olemaan yhtä pitkäikäisiä.