Kaopla 16.2 & 30.3 -22

Näistä kahdesta tulee tuplapäivitys, minkä teen ihan mielelläni. Tuplapäivitys siksi, että suuria asioita ei ollut tällä kertaa tontilla. Molemmat kokoukset olivat lähempänä maanpintaa ja arkista puurtamista.

Ja jos ei hetken aikaan ajatella Kouvolan pöhötautia, miltsien heittelemistä sinne tänne ja kymmenien miljoonien rakennushankkeita merivettä kestämättömillä perusteluilla, niin kyllähän kaupunki yrittää tehdä minkä voi.

16.2. kokouksesta eräs seikka jäi mieleen positiivisesti: ympäristökasvatus. Ihmiset ovat aina vain enemmän vieraantumassa ympäröivästä todellisuudesta.  Some ja keinotodellisuus voittavat reaalimaailman.

Tämä näkyy myös jo ihan pienissä lapsissa, joita yritetään ympäristökasvatuksen avulla saada kiinnostumaan luonnosta ja sen ihmeellisyyksistä. Erilaisia projekteja on eri päiväkodeissa koko ajan, esimerkkinä kaupunkiviljelyä, pajumajojen rakentamista ja kasvien istuttamista.

Tuntuu hurjalta. Itse lapsena löysin Piliksen metsät ja polut, osaan ne ulkoa jopa vuosikymmenien jälkeen. Nykyään tietotekniikka eri muodoissaan on jopa miltei vihollinen, jos se viekoittelee tämän luuhaamaan sisätiloissa pöivät pitkät kottaraisenpönttöä (Soinin vanha sanonta) tuijottaen. Valtaosa ymmärtää tämän vaistonvaraisesti, mutta ei kannata jäädä odottamaan tulevaisuuden tutkimuksia siitä, että lapsuuden sohvaperunointi lisää erilaisia terveysriskejä aikuisena.

Jo pelkästään tästä kulmasta nyt tehtävää ympäristökasvatusta voi pitää hyvänä ja arvokkaana toimintana huomispäivän aikuisien hyväksi. Puhumataan elämänlaadun kaikin puolista paranemista, jonka luonto ja siellä puuhasteleminen saa aikaan. Niin fyysisellä kuin mentaalisellakin puolella.

30.3 kokous meni myös vailla draamaa.  Koulujen yhdistämiset tällä hetkellä kuulostavat pahemmilta kuin ne ovat. Koulut säilyvät, mutta jos aiemmin oli Matin koulu ja Mervin koulu, niin kohta on vain nimellisesti Matin koulu. Mervin koulu jatkaa kuten ennenkin, mutta sillä ei ole enää oma hallintoa ja se on nimeltään Matin koulun sivupiste.

Tosin vuosikymmenen loppuun mennessä purkupallo pistää valtaosan kouluista tuusan nuuskaksi ja tilalle rakennetaan parhaimmillaan likelle tuhannen oppilaan elementtilatoja, joita kutsutaan kouluiksi – ja jotka eivät tule olemaan yhtä pitkäikäisiä.