Sattuneesta syystä törmäsin tähän sanaan ja jäin miettimään sitä. Politiikassa velka on samojen lainalaisuuksien alla, kuin pankissa, autokaupassa, naapuriavussa tai talkoissa.
Rahan suhteen velka on simppeliä. Lainaat rahaa ja maksat sen korkoineen takaisin. Naapuriavussa taas velka perustuu enemmänkin omaantuntoon ja selkärankaan. Autat naapuria hänen töissään ja vastaavasti saat apua, kun tarvitset sitä. Talkoilla tehtiin iso osa Suomen rintamamiestaloista. Näin kaikkien oma henkilökohtainen taakka pieneni, vaikka talkoita oli useammankin talon tekemiseen.
Rahan suhteen velka ei toimi, jos velan maksamatta jättäminen ei aiheuta sanktion mahdollisuutta, eikä kunniallisuus velvoita. Jos lainaa kaverilta rahaa, eikä itsellä ole kunniaa, niin kaveri jää silloin petetyksi, eikä hänellä ole muuta mahdollisuutta kuin kestää tappio.
Naapuriavussa koskee ihmisten kesken sama kunniallisuus kuin rahan lainaamisessakin. Ei ole pakkoa auttaa takaisin. Talkoissa voi pyytää apua itselleen, mutta olla osallistumatta muiden työmaihin,
Sekä pankilla että talkooporukalla on kuitenkin mahdollisuus saada aikaan uhka lainan takaisinmaksun varmistamiseksi. Pankki hakee auton ja pistää ulosottoon. Talkooporukka on lainannut sinulle apuaan, mutta ei auta enää koskaan ja todennäköisesti vielä haukkuu sinut muille. Velan maksamatta jättäminen tulee hintoihinsa.
Jos rehellisyyttä ei lasketa, on silloin ainoastaan voima tae velan takaisinsaamiseksi. Mutta miten tämä taas liittyy politiikkaan?
Politiikassa ainoastaan voima takaa annettujen lupausten pitämisen. Voima siksi, että lajissa ollaan usein herkkiä lupaamaan maksaa palvelukset takaisin, mutta yhtä herkästi unohdetaan ne. Timo Soini ja Uuvatit ovat mainio esimerkki tästä. Kun Soini juudasteli, hänelle on todennäköisesti luvattu kivoja hillotolppia joko Euroopasta tai Suomesta. Muitakin smurffeja lienee kutiteltu leuan alta.
Kun sitten uuvatit floppasivat totaalisesti, ei heille annettuja lupauksia tarvinnut pitää, koska heillä ei ollut mitään mahdollisuuksia kostaa poliittisen velan mitätöimisestä.
Sama on käynyt mielessä – mutta erisuuntaisena – kun demarinepotismin kukkanen Jutta Urpilainen nimitettiin EU:n komissaariksi. Rinteen hallitus aloitti ja Brysselistä saatettiin viestiä, että taas tarvittaisiin tsuhnia maksamaan heidän töppäilyjään. Rinne muistutti Urpilaisesta ja tämän höveliydestä Kreikan tukipakettien aikaan. Ja kappas, näin Jutta sai höpökomissaarin virkansa. Koska velka nousi uudestaan tapetille ja sillä oli tällä kertaa voimaa takana.
Photo by Ibrahim Rifath on Unsplash