Saksa I: Seppo Räty – Tohmajärven Gandalf?

Saksa on liian iso meille muille pienemmille maille. Sen koko itsessään ei tee siitä hankalaa kumppania, mutta sen asenne takuulla tekee.

Saksalaiset ovat loistavia insinöörejä ja heidän autonsa ovat vain yksi, näkyvin osa siitä taitotasosta, minkä he hallitsevat. Osaaminen ei rajoitu todellakaan siihen. Jos se yksi itävaltalainen akvarellimaalari olisi osannut hillitä verenhimoaan muutaman vuoden, niin historiaa kirjoitettaisiin toisin. He olisivat saaneet rauhassa valmiiksi ja laajempaan käyttöön niin suihkukonetekniikan, rakettitekniikan kuin atomipomminkin.  Armeija oli kyvykäs.

Älykkyys ei kuitenkaan ole viisauden ja vielä vähemmän humaaniuden  tae. Pohjoisen Saksan luterilaiset papit olivat hyvin edustettuina natseissa, lääkärit myös. Niistä insinööreistä puhumattakaan. Kaiken sen asennoitumisen pohjalla oli kansanomaisesti sanottuna ylimielinen kusipäisyys, joka ilmeni jo ennen WW2:sta ja jonka kaikuja Euroopassa kuullaan tänäänkin.

Kun Unkari tai Puola eivät tahdo niellä EU:n väkisin kurkusta alas tunkemaansa arvomaailmaa, saksalaiset ryhtyvät mestaroimaan väärinajattelijoita. He tosissaan luulevat, että tukiruuveja kiristämällä saadaan nöyrtymään maat, jotka olivat 50 vuotta sen toisen eurooppalaisen psykovaltion ikeessä. Nyt kun Italiassa valta vaihtui perinpohjaisesti, EU-Komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen Saksasta on aloittanut suoran uhkailun. Niin ylimielistä, niin omahyväistä – niin saksalaista.

Kun koronakriisi puhkesi Euroopassa ja pahiten juuri Pohjois-Italiassa, niin Euroopan kuin Saksankin todellinen karva paljastui.  Saksa kielsi pandemiatuotteiden myynnin ulkomaille. Ranska takavarikoi paitsi oman maansa tuotteet, kävi ryöstämässä – anteeksi takavarikoimassa –  ruotsalaisen Mölnlycken varaston Ranskassa saaden 6 miljoonaa maskia käyttöönsä. On aika turha luulo, että nämä ”opetukset” unohtuisivat ihan helpolla Italiassa ja luottamus palautuisi. Jos he pystyvät jossain vaiheessa lähettämään samaa ruskeaa paluupostissa,  todennäköisesti myös tekevät sen. Jo yksistään Italian Veljien vaalivoitto antaa merkkejä tästä kapinahengestä.

Saksalaisia ei taasen tunnu pusertavan, kuinka paljon uusia vastustajia he hankkivat Euroopassa. He laskevat ehkä Suomen kaltaisten piikavaltioiden varaan. Ei ehkä kuitenkaan kannattaisi. Saksalaisia eivät loppujen lopuksi varmuudella tue kuin muut saksankieliset maat, eli Itävalta ja Sveitsi (tiedän kyllä, että Sveitsi ei kuulu EU:uun, mutta kuuluu Eurooppaan). Kun he jossain vaiheessa – ja se tulee olemaan väistämätöntä  – suututtavat perinpohjaisesti toisen omanarvontuntoisen ja syvällä heille kaunaa kantavan maan, Ranskan, voivat eurokorttitalon seinät käydä huojumaan lopullisesti.

Olin ihan sattumalta Virossa heidän EU-kansanäänestyksensä aattona. Ajeltuani aikani rollikkabusseilla, eksyin ja jäin pysäkille ihmettelemään sijaintiani. Siihen kuitenkin sattui vanhempi nainen, joka saattoi takaisin ”ihmisten ilmoille” . Hän oli ehkä viisissä kymmenissä, mutta elämä Neuvosto-Virossa on jättänyt jälkeensä. Suomessa ehkä kasikymppisiltä papparaisilta löytyy yhtä syviä uurteita, kuin mitkä olivat muokanneet hänen kasvojaan. Puhuimme EU-äänestyksestä ja yritin hieman toppuutella häntä, koska olimme jo saaneet tästä harvainvallasta makua.  Hänen vastauksensa jäi soimaan mieleeni ja muistan sen aina:

 ”Mieluummin Länsiliitto kuin Slaaviliitto.”

Suomi neuvottelee par’aikaa pysyvästä puolustusyhteistyöstä USA:n kanssa. Amerikkalaiset eivät ole pyhäkoululaisia tai laupiaita samarialaisia rynnäkkökiväärillä varustettuna. Mutta me saamme NATOsta sen turvan, minkä ansaitsemme.  Pääsemme länsiliittoon, joka kestää kauemmin, kuin EU. Sen pääjehun USA:n toimet ovat meille moraalisesti paremmin perusteltavissa, koska ne eivät perustu ylimielisyyteen tai tarpeeseen polkea ketään polkemisen itsensä vuoksi.

Olemme länsiliitossa jo nyt, mutta EU vaikuttaa yhä enemmän ”hunniliitolta” ja kehitys saattaa jatkua kauankin, ennen kuin se loppuu liiton romahtamiseen. En ainakaan itse halua suomalaisia minkäänlaisen marssisaappaan alle, vaikka se olisi kuinka  verhottu söpöllä pinkillä pörrökankaalla. Marssisaapas on marssisaapas ja se sattuu, jos sillä potkaisee. Kuten saksalaisten otteista alkaa paistamaan niin unkarilaisten, puolalaisten kuin italialaisten suhteen, saapas on jo tulossa heitä kohti vauhdilla.

Seppo Räty näyttää olevan oikeassa. Hunni on hunni, vaikka oluessa marinoisi. Aina, kun saavat ruotonsa suoraksi ja hieman muskelia käsivarteen, sama uhoava asenne nostaa päätään uudestaan. Ja uudestaan.

Putinin viimeinen sota III: Latvia

Kaunis kesäpäivä joitain vuosia sitten. Puna-armeijan muistomerkki Riiassa, Väinäjoen eteläpuolella on valtava. Urheita sotilaita esittävät patsaat ovat kymmeniä metrejä korkeat. Niiden vasemmalla puolella ja monumentin keskellä on 79 metriä korkea obeliski ja tästä puolestaan vasemmalla laidalla on naishahmo: Äiti Venäjä. Tämä siis Riiassa, Latviassa.

Paikalle ajoi musta Volga, huippukunnossa. Autoharrastajat tietävät mallin, jos heille sanoo tämän mallin rakennetun 60-luvun Chevy II –kopioksi Neuvostoliittoon myydyillä prässeillä ja työkaluilla. Aivan kuin Lada (Fiat 124) tai Tsaikat (Packard).

Autosta nousi vastavihitty nuoripari, bestman ja kaaso. Ikuistaakseen elämänsä tärkeintä päivää he kuvauttivat itseään Neuvostoliiton monumentilla! Nuoret, jotka tuskin olivat syntyneetkään Neuvostoliiton aikana….

Riika on paitsi kaunis, myös täysin kuplautunut kaupunki. Sen asukkaista etnisesti venäläisiä on yli 35% kaupunkilaisista eli 219 000. Heillä on omat lehdet, tv-kanavat ja kiinnostuksen kohteet yleensäkin. Uskontokunnat ovat luterilaisuus ja ortodoksisuus. Lisäksi ilkeä historia päälle.

Jos pelkästään yhdessä kaupungissa on päälle 200 000 vähemmistöön kuuluvaa, näistä löytänee suuremmitta vaivoitta 2-4 % katkeroituneita tai entisen suuruuden perään haikailevia, joihin saa revanssihenkeä lietsottua.

Eivät he ajattele, että heidän vanhempansa ovat saapuneet valloittajan vanavedessä ja että he ovat olleet yläluokkaa kantaväestöön nähden.  Päinvastoin, se saattaa jopa lisätä katkeruutta. He eivät liioin ajattele, että heidän viiteryhmänsä on isoilta osin edelleen niissä paremmissa viroissa. Kun talousromahdus 2007 iski todenteolla Latviaan, joutuivat nimenomaan etniset latvialaiset lähtemään ulkomaille töiden perään.

Putin on hyvinkin saattanut ajatella näitä katkeria ja yllytettäviä suunnitellessaan seuraavaa liikettään Ukrainan jälkeen. Latvian NATO-jäsenyys auttaa puolustautumaan ulkoista hyökkäystä vastaan, mutta se on voimaton sisäisiin levottomuuksiin. Muutama tuhat katkeraa, revanssihenkistä rettelöitsijää sekä emämaan vaikuttajat, sabotöörit, agitaattorit päälle, niin Riika on kaaoksessa. Seurauksena käytännössä koko Latvia suistuu perässä. Kaaoksen lopettamiseksi voi vaatia vaikkapa vähemmistön suurempaa autonomisuutta ja osuutta vallankäytöstä. Ja taas ollaan vivutettu Latviaa hieman lisää Putinin haluamaan suuntaan. Lopullisena tavoitteena tietenkin imperiumin palauttaminen. Onneksi ukrainalaiset ovat sotkeneet tämän pelikirjan. Ei tullut paraatimarssia Kiovaan.

Jos muistaa Tallinan pronssisoturi-kiistan, missä ensimmäisen kerran yritettiin tosissaan horjuttaa uudestaan itsenäistynyttä valtiota, niin voisi kuvitella, mikä raivo syntyy, jos Riian monumentti kaadetaan –paitsi että se kaadetaan myös. Päätös on jo tehty ja se tapahtunee tänä kesänä.  Löytyykö tarpeeksi niitä, jotka kokevat ylpeyttään loukatun liikaa tai niitä, jotka odottavat jollain tekosyyllä voivansa heittää pyörätelineitä näyteikkunoista sisään? Jää nähtäväksi, kokeeko Putin olevansa tarpeeksi vahva sytyttääkseen kaaoksen Riiassa. Haluja varmaankin olisi.

Mitä tapahtuu , jos näin käy? Viha on kuin mikä tahansa palava aine. Kun se taiten sytytetään ja sopivasti lisätään happea, niin kyllä se siitä lähtee. Kun rovio kerran syttyy, niin se saattaa karata myös hallitsemattomaksi. Mutta jos hallitsematon onkin Putinin suunnitelmissa? Antaa Riian palaa ja improvisoidaan tilanteen mukaan.

Natossa peli älytään, mutta ei voida tehdä juuri mitään, koska mellakat luetaan sisäisiksi levottomuuksiksi. Jos se taas astuu esiin, on silloin myös Venäjän armeijalla teoriassa mahdollisuus. Miten se sotilasdoktriini menikään: Venäjän kansalaisia suojellaan tarvittaessa asevoimien avulla myös ulkomailla. Voi tosin tapahtua ilman Natoakin, jos Latvian oma armeijan/poliisin/hallinnon/kenen vain tulkitaan olevan vaaraksi venäläisille. Taas kerran urhea armeija taistelee fasisteja /natseja /ketä-näitä-nyt-on vastaan ja vapauttaa sorretut maanmiehet ikeestä.

Kaikki yllä oleva on pallottelua ja arvailuja. Varmana kuitenkin voi pitää, että jos Putinilla on todellinen mahdollisuus heikentää naapurimaitaan, hän ei jätä tilaisuutta käyttämättä.

Myöskin joitain vuosia sitten; Latvialainan nainen ajatteli pientä kaupantekomahdollisuutta. Venäläistaustaiset täyttävät Voitonpäivänä monumentin aukion ja laskevat kukkia monumentin juurelle.  Ruusut käyvät silloin hyvin kaupaksi.

Kun juhlijoille selvisi, että kukkakauppias oli etnisesti latvialainen, hänen pöytänsä kaadettiin, ruusunsa tallottiin ja hänet jahdattiin pois.