Kasvatus – ja opetuslautakunta 6.10.-21

Kaoplan kokous 6.10.-21 olikin sitten ensimmäinen livekokous. Kaiketi on aika tavanomaista, että lautakunta hakee jossain määrin vielä tekemisen tapaansa näin alussa. Itse toivoisin vaikkapa vapaaehtoista teams-tapaamista ennen varsinaista kokousta, jolloin sana olisi vapaampi ja mielipiteet avoimemmin sanottavissa. Virallisessa kokouksessa kun kaikilla sanomisilla on myös virallisen mielipiteen status.

Jos aiemminkin on ihmetyttänyt politiikanteon tapa, niin se ihmetys ei ole ainakaan vähentynyt omien kokemusten jälkeen.

Inkeroisten yhteiskoulu tuli nuijittavaksi. Periaatepäätös tämän rakentamisesta oli tehty jo aiemmin. Nyt tuotiin pöytään ehdotus, jossa liikuntasalin kokoa oli kasvatettu ja valittavana oli koulun kokoa eri vaihtoehdoista. Budjetti likempänä 30 miljoonaa, esitetty materiaali melko pintapuolista päätöksenteon kokoluokkaan verrattuna ja aikaa viikko! Suomesta ei löydy yhtään yritystä, jossa yhtä suuria päätöksiä tehtäisiin yhtä vähällä tietopohjalla ja yhtä nopealla aikataululla. Tiedossa kuitenkin oli, että tämä on lähinnä välipäätös ennen kaupunginhallitusta, jonne se sitten lähetettiinkin. Ja sinne pysähtyi.

Tarjolla oli kaksi vaihtoehtoa. Rakennetaan iso koulu, jossa mahdollisesti luokkia kolisee tyhjyyttään, koska oppilasmäärät vähenevät tulevaisuudessa, tai käytetään samassa pihapiirissä sijaitsevaa nk. Mämmälän koulua seuraavan 5-10 ajan ”puskurikouluna”. Kun oppilasmäärät tippuisivat, niin Mämmälän voisi ottaa muuhun käyttöön tai vaikka purkaa myöhemmin. Kyseessä olisi ollut n. 600 m2, kymmenen luokkahuoneen ja 2 miljoonan euron säästö.

Lisäksi suhtauduin aika huolestuneena aikomuksiin laittaa erityisen tuen lapset samaan kouluun. Pelkäsin ennen kaikkea koulukiusaamista – ongelmaa, jota ei ole mänttien amerikassa saatu ratkaistua vuosikymmenien aikana. Jos tavalliset lapset eivät pysty välttämään sitä, miten sitten oikeasti haavoittuvammassa asemassa olevat? Ajattelin näille Mämmälän koulusta turvasatamaa, jonne kovikset eivät pääsisi. Väärin ajateltu.

Silloin en tiennyt, että erityislapsiakin on erilaisia. Jotkut pärjäävät ihan hyvin isossa luokassa ja toiset tarvitsevat rauhallisemman ympäristön. Enkä kaikkea tiedä nytkään. Mutta vaikka tarkoitusperäni olivat hyvät, osa äideistä veti kohtuulliset pultit ja olin heille jonkinlainen koulunatsi saman tien. Jos olisin tiennyt paremmin, olisin ehdottanut fiksummin. Mutta näin tämä meni.

Sekä säästöt että kouluturvallisuus mielessä laitoin ehdotukseni someen. Palaute oli kiukkuisilta äideiltä, kuten aiemmin kerroin, mutta muuten ihan siedettävää. Palaute oli pääosin kipakkaa, mutta siinä ei ollut liikaa aukomista. Totta kai sain kimppuuni vanhat uskolliset vastustajani ja jonkun rumasti poliittisia irtopisteitä hakevan pyrkyrin, mutta yleensä ottaen olen ihan hyvillä mielin. Toimin demokratiaa kunnioittaen, eikä tässä tämän huonommin käynyt.

Somessa selvisi myös jotain, mitä ei ollut tiedossa. Joidenkin mielestä Mämmälän koulun sisäilma ei ollut kunnossa. Virallisesti se oli, mutta miksi kukaan olisi väittänyt jotain muuta, jos ei olisi ollut vakavissaan asian kanssa? Siksi pieni epäilys Mämmälästä jäi kytemään myöhemmin. Tässäkin nähtiin juuri se viikon varoaika ja sen toimimattomuus. Jos aikaa olisi ollut enemmän, asiasta olisi ehtinyt keskustella enemmän.

Kun asia meni Kaoplaan, sanoin muille persuille, että tehkää mitä haluatte, koska jos tämä menee äänestykseen, se hävitään joka tapauksessa. Jäin sitten yksin parin miljoonan säästöineni, eikä asia mennyt äänestykseen. Kokoukseen tuli kuitenkin toinen, odottamaton pomppu. Toinen lautakuntalainen ehdotti lisäselvitysten tekemistä osittain oppilasmäärien muutoksien, osittain taloudellisten seikkojen johdosta. Koska kyseessä oli evp. upseeri, niin kannatin aloitetta sen ihmeemmin miettimättä, vaikka emme olleetkaan puhuneet asiasta ennakkoon. Luotin siihen, että sotilaiden paperit ja argumentit ovat järjestyksessä, kuten olivatkin.

Sekin äänestys meni odotetusti rökäletappioksi, mutta politiikkaa voi tehdä monella tapaa. Yksi tapa on pyrkiä pysymään voittavalla puolella, mutta on myös tapa pyrkiä hakemaan parasta ratkaisua, vaikka häviämisenkin uhalla. Tiesin jo tähän touhuun ryhtyessäni, että saatan maalata itseni nurkkaan, mutta toivottavasti näin ei käy. Jos kuitenkin olen oikeista syistä maalamassani nurkassa, pystyn elämään asian kanssa.

Kasvatus – ja opetuslautakunta 16.9.-21

Ensimmäinen Kasvatus – ja opetuslautakunnan kokous on nyt sitten menty etäkokouksena läpi. Käytännöt päätöksentekojärjestelmässä ovat melko erikoisia. Esityslista tulee viikkoa ennen tietoon, ennen kuin asiat tulevat nuijittaviksi. Kun on isoja kokonaisuuksia, niin aika loppuu käytännössä kesken.

Vika ei ole niissä listaa valmistelevissa virkamiehissä, jotka kuulemma joutuvat pusertamaan melko lailla, että saavat listan valmiiksi. Mutta näin toimien tilanne suosii niitä, jotka päättävät, MITÄ listalle tulee. Vika on organisoinnissa ja rytmityksessä. Uudelleenorganisoinnilla saataisiin lisää aikaa luottamusmiehille ottaa selvää asioista. Olisi parempi, jos listat tulisivat kahta viikkoa ennen. Tätä varten kuitenkin pitäisi muuttaa hallintosääntöä. Mutta näistä lisää mahdollisesti myöhemmin.

Kokouksessa oli eräs kohta, ”pykälä”, jonka varmaankin muistan aikojenkin päästä.

Selvitellessäni erään opettajan oikaisupyyntöä (koska häntä ei palkattu), soitin eri työsuojeluviranomaisille, eri luottamusmiehille, koko joukolle viranhaltijoita, vanhempainyhdistykselle, ko. opettajalle, luin luottamukselliset lausunnot ja googletin palkkausperusteita ja kunnallisia käytäntöjä. Sen päälle kirjoitin valmiiksi vastaehdotuksen sekä eriävän mielipiteen ja tarkastutin ne persukonkareilla plus seitsemän tuntia puhelimessa sekä vähintään toinen mokoma läppärillä. Olohuoneessa tuli käveltyä ainakin kilometri ympyrää tapausta pohtiessa.

Yllä oleva ei ole sankariviitan hakemista, vaikka siltä se varmaankin kuulostaa. Mutta se kertoo, mitä tämä ottaa, jos tämän tekee tosissaan. Koska esityslista tuli viikkoa ennen, muut esityslistan asiat jäivät vähemmälle punnertamiselle ja luotin muiden tekemiseen. Itse pureuduin tähän.

Silloin, kun kyseessä ovat oikeat ihmiset, pitää asiat ottaa poikkeuksellisen vakavasti. On huolettomampaa päättää monien muiden asioiden kohdalla, koska jos tehdään vikapäätös, ne voidaan myöhemmin oikaista. Ihmisiä koskevista päätöksistä puhuttaessa niiden seuraukset voivat olla kauaskantoisia eikä vikapäätöksiin ole varaa. Tai pitäisi olla.

Tosin kaikkia asiat eivät vaivaa samalla lailla. Eräs varsin korkea viskaali onnistui möläyttämään, että ”enemmistö lautakunnasta oli tehtäviensä tasalla”, kun opettajan oikaisuvaatimus hylättiin. Siis viisi kahdeksasta oli viskaalin mielestä pihalla. Meidän persujen lisäksi he kaksi muuta. Tiedätte, ketä olette ja teille isot kiitokset!

Tätä asiaa pähkäillessäni jostain syystä tuli useamminkin mieleen Everlastin biisi ”What it’s like”. Siinä tuodaan ilmi, kuinka ”ihanan helppoa” on olla armoton.

Samoin muistin Imatran vuosiltani Luukkosen Ipon sanonnan: ”Aattelepa omalle kohalles”.

Niinpä.