Kaopla 19.5.-22

Toukokuun Kaoplan kokous ei tuonut mitään päräyttävää ilmoille. Jos ei oteta huomioon kaupungin yleistä taipumusta viskoa miltsejä sinnetänne vailla huolta huomisesta, niin asioita hoidetaan järkevästi ja maanläheisesti.

Kouvolan Ammattiopiston ja Taitajan yhdistymisessä muodostunut Eduko on hakemassa itselleen järjestämisluvan vaativan erityisen tuen ammatilliseen koulutukseen maakunnan alueelle. Edukon tavoitteena on näin monipuolistaa alueellista koulutustarjontaa ja toimia jatkossa maakunnallisena vaativan erityisen tuen koulutusta tarjoavana oppilaitoksena. Tällaista koulutusta on tähänkin asti ollut, nyt vain on tarkoitus laajentaa sitä.

Itseäni kuitenkin on alkanut hieman hieman häiritsemään tietyt päätöksenteon rutiinit. Kun koulun rakentamispäätös tehdään, niin luottamushenkilöllä on siinä kaksi roolia. 1) luovuttaa kymmenien miljoonien lupalappu, 2) olla muuraamassa uuden koulun peruskiveä. Kaikki muu on virkamiesten hoteissa.

Sivistystoimi on se puoli, joka sanoo, millaisen koulun he tahtovat. Rakennuttamisesta vastaa Tilapalvelut.

Kysyin lautakunnan kokouksessa isoilta päälliköiltä siitä sivistyspuolen prosessista, jonka  tuloksena tulevan koulun muoto, malli ja rakenteelliset ratkaisut annetaan Tilapalveluille. Uskon ja toivon, että kysyvälle vastataan.

Kaopla 16.2 & 30.3 -22

Näistä kahdesta tulee tuplapäivitys, minkä teen ihan mielelläni. Tuplapäivitys siksi, että suuria asioita ei ollut tällä kertaa tontilla. Molemmat kokoukset olivat lähempänä maanpintaa ja arkista puurtamista.

Ja jos ei hetken aikaan ajatella Kouvolan pöhötautia, miltsien heittelemistä sinne tänne ja kymmenien miljoonien rakennushankkeita merivettä kestämättömillä perusteluilla, niin kyllähän kaupunki yrittää tehdä minkä voi.

16.2. kokouksesta eräs seikka jäi mieleen positiivisesti: ympäristökasvatus. Ihmiset ovat aina vain enemmän vieraantumassa ympäröivästä todellisuudesta.  Some ja keinotodellisuus voittavat reaalimaailman.

Tämä näkyy myös jo ihan pienissä lapsissa, joita yritetään ympäristökasvatuksen avulla saada kiinnostumaan luonnosta ja sen ihmeellisyyksistä. Erilaisia projekteja on eri päiväkodeissa koko ajan, esimerkkinä kaupunkiviljelyä, pajumajojen rakentamista ja kasvien istuttamista.

Tuntuu hurjalta. Itse lapsena löysin Piliksen metsät ja polut, osaan ne ulkoa jopa vuosikymmenien jälkeen. Nykyään tietotekniikka eri muodoissaan on jopa miltei vihollinen, jos se viekoittelee tämän luuhaamaan sisätiloissa pöivät pitkät kottaraisenpönttöä (Soinin vanha sanonta) tuijottaen. Valtaosa ymmärtää tämän vaistonvaraisesti, mutta ei kannata jäädä odottamaan tulevaisuuden tutkimuksia siitä, että lapsuuden sohvaperunointi lisää erilaisia terveysriskejä aikuisena.

Jo pelkästään tästä kulmasta nyt tehtävää ympäristökasvatusta voi pitää hyvänä ja arvokkaana toimintana huomispäivän aikuisien hyväksi. Puhumataan elämänlaadun kaikin puolista paranemista, jonka luonto ja siellä puuhasteleminen saa aikaan. Niin fyysisellä kuin mentaalisellakin puolella.

30.3 kokous meni myös vailla draamaa.  Koulujen yhdistämiset tällä hetkellä kuulostavat pahemmilta kuin ne ovat. Koulut säilyvät, mutta jos aiemmin oli Matin koulu ja Mervin koulu, niin kohta on vain nimellisesti Matin koulu. Mervin koulu jatkaa kuten ennenkin, mutta sillä ei ole enää oma hallintoa ja se on nimeltään Matin koulun sivupiste.

Tosin vuosikymmenen loppuun mennessä purkupallo pistää valtaosan kouluista tuusan nuuskaksi ja tilalle rakennetaan parhaimmillaan likelle tuhannen oppilaan elementtilatoja, joita kutsutaan kouluiksi – ja jotka eivät tule olemaan yhtä pitkäikäisiä.