Kouvolan rahanpolttoboogie II Kimolan kanava

Jos fantsua pystyisi purkittamaan ja joku siitä maksaisi, Kouvolan rahahuolet olisivat taakse jäänyttä elämää. Sen verran fantastisia ovat kärkihankkeemme, kuten Kimolan kanavakin.

Varsinaisesti starttinappulaa painettiin huhtikuussa 2018, jolloin hanke äänestytettiin valtuutetuilla. Tässä äänestyksessä äänestettiin ainoastaan kanavan rakentamisesta, eikä puhuttu mitään satamista ja muusta infrasta, jota olisi pakko rakentaa miljoonilla lisää, jotta kanavaa pystyttäisiin mitenkään hyödyntämään.

Äänillä 39-19 hanke sai hyväksyntänsä ja perinteisen elin – ja vetovoimamantran lisäksi tällä kertaa vedottiin ympäristöönkin. Kimolanlahti on yksi rehevöityneistä Pyhäjärven lahdista, ja syynä on vesistöön valuneet lannoitteet. Kanavaa juoksuttamalla rehevöitymistä saataisiin vähennettyä. Tosin kanava on täysin ihmisen tekemä, reilu 50 vuotta vanha ja jos sitä ei olisi koskaan rakennettu, rehevöitymistä olisi tapahtunut joka tapauksessa.

Mutta se kaikkein painavin paperi, joka oli päivätty 5.4-18 eli pari viikkoa ennen kokousta oli kuntien omistaman konsulttiyhtiön FCG:n tutkimus, jossa maalailtiin 9 hyvää ja 10 kaunista tapahtuvaksi, jos kanava rakennettaisiin.

Kanavaa oli kuitenkin ajettu eteenpäin jo vuosia ennen tätä nuijan kopautusta. Siitä oli tehty aiemminkin tutkimuksia, 2006-07 Merenkulkulaitos Kymenlaakson liiton pyynnöstä ja 2012 Pöyry Kouvolan pyynnöstä. Mielenkiintoa asiaan oli jo kauan.

Lupaa kanavan rakentamiselle haettiin ja saatiin Etelä-Suomen aluehallintovirastolta 2015. Siitä valitettiin, ja KHO päätti asian Kouvolan puolesta 2017. Kimolan kanava oli vielä ennen oikeuden päätöstä Järvi-Suomen Uittoyhdistyksen omistuksesta, mutta sen siirtämisestä kouvolalaisille oltiin jo neuvoteltu. Kun Valto Koski on kertonut ajaneensa kanavaa jo vuosikausia, niin se todellakin näyttää pitävän paikkansa.

FCG:n konsulttipaperissa eivät lopu mukavat ja kivat tulevaisuudennäkymät ihan äkkiä kesken. Kaikkia niitä ei ole tarkoitus ruotia, mutta joitain voi listata tässä.

Vuotuisia matkailutuloja, ja ne vielä nousisivat kokonaisuutena tästä aikaa myöten:

  • Vapaa-ajan veneily          282 000 €
  • Vuokraveneily yhteensä 111 000€
  • Risteilyliikenne                 28 000 €
  • Muu matkailutulo            421 000 €
  • Yhteensä                         842 000 €

Hiljaiseksi vetää.

Ensimmäinen kohta perustuu kävijämääriin. Selvityksessä arvioitiin alkuvuosina 1000 venekuntaa, 3 henkilöä jokaisessa paatissa ja nämä viettäisivät 2 vuorokautta seudulla. Jokainen käyttäisi 47€ / vrk.

1000 x 3 x 2  x 47 € = 282 000 € eli kohdan ”vapaa-ajan veneily” tuomat rahat. Mutta uutuudenviehätyksen laannuttua tulisi enää 169 200 €, kun 600 paattia kävisi vuosittain.

Jokaiselle Lahti on sen verran tuttu, että sitä tarvitsee kenellekään sen kummemmin kuvailla. Toisin kuin pikkukaupungeista ja maaseutukunnista rakentuva Kouvola, se on muodostunut kaupunkimaiseksi alun alkaenkin, ja ollen keskustaltaan huomattavasti omaamme isompi. Lahdessa tarjontaa riittää ja sillä on kaikki kaupungin edut.


Lahden vierasvenesatama sijaitsee käytännössä kaupungin keskustassa, ja se on auki toukokuun puolivälistä syyskuun loppuun. Ainoastaan jos Ironman – kisat järjestetään, on satama kiinni viikon juhannuksen jälkeen. Sieltä on kilometrin kävelymatka Kauppatorille ja kaikki tarjottava on lähellä. Mielenkiintoinen pysähdyspaikka Päijänteen etelärannalla.

2019 Lahdessa oli 169 yöpymistä. Se ei tarkoita, että siellä olisi ollut 169 paattia yötä, vaan joku paatti oli yön, toinen viisi yötä, yleisemmin kuitenkin 2. Seuraavaksi lasketaan samalla kaavalla, kuin Kouvolankin tapauksessa, jos lähdetään siitä, että 85 paattia eli venekuntaa oli 2 yötä parkissa, 3 henkilöä paatissa ja kulutti 47€/ päivä.

85 x 3 x 2 x 47€ = 23 970 €

Lahti siis voi laskea tienaavansa vierasvenesatamallaan 24 000 € + satamamaksut 169 x 15 € = 26500€

Kun veneen laittaa Lahdessa laituriin, voi kävellä teatteriin, ravintolaan, urheilukisoihin festareille ja ties minne. Kun veneen laittaa Voikkaalla laituriin, voi kävellä Virtakiven saunalle.

Valto Koski on ollut tämän hankkeen primus motor, ja nyt hän sai jätettyä hankkeestaan jälkipolville muiston tähän mennessä 7,4 miljoonalla kouvolalaisten veroeuroja. Lievennyksenä sanottakoon että valtion kukkarolla käytiin vielä paljon reippaammin.

Silti kouvolalaisten kannalta olisi ollut kannattavampaa, jos Valtolle olisi hankittu 7 miljoonan pronssinen näköispatsas, jonka olisi voinut pystyttää entisen Lyytin Baarin edustalle kirkonkylälle. Sieltä tämä patsas olisi voinut katsella kohti Pyhäjärven selkää mietteissään, ja metallien kallistuessa pronssipatsas olisi tullut aina vain arvokkaammaksi.

Mutta jos Kouvola tulevan yli puolen miljardin velkataakkansa alla joutuu valtion holhoukseen, niin vouti saattaisi ensi töikseen hilata patsaan poies. Kanavaa eivät pysty viemään, niin ehkä parempi näin.

Jos googletat ”Kimolan kanavan vaikutusselvitys”, kaupungin PDF tulee ensimmäisenä.

Kouvolan rahanpolttoboogie I Suoratamo

Kun Kouvola jo ehkä seuraavalla valtuustokaudella liukuu Valtion määräysvaltaan, niin se kysymys, johon kukaan ei halua vastata, on: ”miten tässä näin pääsi käymään”. Ihan kuin sata lasissa betonihelvetin seinään ajaminen tulisi jotenkin puun takaa ja varoittamatta. Tätä kouvolalaista kolarivideota ovat kuntalaiset saaneet todistaa vuodesta ja valtuustosta toiseen. Vastaus ovat ne päättäjät, joita ei huoleta eikä puristele. Joiden motto on kuin suoraan Obaman vaalikampanjasta: Jes vii gän.

Suoratamo on tämän kaikkivoipaisuuden helmiä. Joillekin ei riittänyt, että Kouvola olisi ollut kaltaisensa kuntien yhteenliittymä sillä hajautetulla infrastruktuurilla, mikä seudulle oli vuosikymmenten saatossa muodostunut. Ei, piti olla pientä Hesaa tai edes melkein Lahtea ja tunkea parin neliökilometrin alueelle mahdollisimman paljon erilaisia hankkeita. Komiaa pitää olla, mitään juntteja täällä.

Siitä sai sitten alkunsa Uusi Uljas Sairaalamme, Ratamo. 160 miljoonan terveyssektorin monitoimikeskus, sisältäen sairaalan lisäksi terveysasemaa, hammashoitolaa ja muita palveluita.

Sattuma kuitenkin puuttui peliin uusien suunniteltujen sotealueiden myötä. Syntyi etuajassa KymSote, Kymenlaakson sairaalajätti, jossa Kouvolan osuus on enemmänkin maksaa se, mitä kotkalaiset haluavat. Tässä kohtaa voisi tietysti syyllistää kotkalaisia, että hyi kun olette tuhmia, mutta itse asiassa he vain tekevät työnsä hyvin ja pitävät kotkalaisten puolia – siihenhän heidät on palkattukin.

Ja niin sai alkunsa Suoratamo, tosin suollehan se isompikin sairaala olisi rakennettu. Kouvolan keskustan liepeiltä kun ei voi purkamatta vanhaa rakentaa uutta kuin sinne, minne ei ole edes järkiperustein aikoinaan tehty kaavaakaan. Kun kerran tilaa on, mitä järkeä kaavoittaa suota – eihän sinne ole mieltä rakentaa! Ei ihme, ettei sairaalalle tahdottu aluksi saada edes tekijää.

Mutta kun komiaa pitää olla. Rahaa saa pankista, kuten muihinkin rakennushankkeisiin. Mikä tässä on ongelma? Ai että olisi ollut järkevämpiäkin vaihtoehtoja? Taantumusta ja tuolla asenteella Kouvolasta loppuu se vähäkin elinvoma! Niih.

Sairaalanmäki olisi kaikilla järkimittareilla ollut fiksumpi vaihtoehto. Sairaalaa olisi rakennettu jo melko paljon niillä miljoonilla, mitkä upotettiin pelkkien perustusten paaluttamiseen. Koronauutisoinnissa kävi ilmi, että kallioon on louhittu aikaa sitten tilaa ja rakennettu tiloja miltei toisen sairaalan verran. Siellä ovat kaikki kriisiajan valmiudet omasta sähköntuotannosta alkaen. Nyt paljon jo valmiina olevaa sairaalainfraa joudutaan rakentamaan uudestaan. UPM olisi luovuttanut omistuksessaan olevaa maata Puistomaan puolelta, että tien olisi voinut haluttaessa tehdä loivemmaksi ja uusiksi. Lisäksi Sairaalanmäki jää joka tapauksessa veronmaksajien käsiin, hyödyttömäksi käyvää kiinteistömassaa, jonka purkaminenkin maksaa. Todennäköisesti koko alue myydään muodollisella summalla jollekin rakennusliikkeelle.

Mitä taas tulee sijaintiin, niin sellaista kaupunkia ei ole, missä sairaala olisi tasapuolisesti kaikkia lähellä. Eikä ensiapua lukuun ottamatta matkalla ole merkitystä, jos matka on viisi kilometriä pidempi ja ensiapuakin annetaan jo ambulanssissa. Sairaalaan tullaan etukäteen ajanvarauksella, ja jos sinne jäädään, sillä ei ole merkitystä, missä sairaala on. Tosin Sairaalanmäen miljöökin on paljon rauhallisempi ja tervehtymistä tukeva.

Kaikki vain pohjimmiltaan turhamaisuuden takia. Tiedoksi, että jos pelkää tehtaan hajujen tarttuvan sairaalakäynnillä kettupuuhkaan tai merkkireleisiin, niin silloin olisi nimenomaan kannattanut olla Sairaalanmäen puolella. Tuulet käyvät niin, että jos soodakattilan savukaasupesurit jostain syystä lakkaisivat toimimasta, niin se on todennäköisemmin Suoratamo, jonka suuntaan hajuhaitat leijuvat.