Suomi on meidän maamme, jonka olemme itsellemme tehneet. Pohjoinen lilliputtikansa on yltänyt huimiin suorituksiin niin urheutensa kuin hyvinvointivaltionsa rakentamisen kanssa. Valtiona saavutimme huippumme varmaankin juuri ennen itänaapurimme romahtamista, jonka jälkeen ahneudella ei ole ollut juurikaan pidäkkeitä ja rakentamamme kansankodin osia myydään sopivasta hinnasta pala kerrallaan.
Mutta olemme me joutuneet kestämään ennenkin. Ruotsalaiset pakko-ottivat suomalaisia kuninkaansa suuruudenhulluihin seikkailuihin tykinruoaksi, Isovihan aikana miltei kansanmurhattiin Pohjanmaalla ihmisiä ja vietiin suomalaisia Pietarin orjamarkkinoille niin paljon, että orjien arvo romahti. Nyt meitä hivutetaan saksalaisten piioiksi ja rengeiksi.
Entisaikoihin nähden joudumme kestämään huomattavasti vähemmän, mutta kestämään kuitenkin. Joudumme kestämään ahneutta, korruptiota, tyhmyyttä, itsekkyyttä ja näköalattomuutta, muiden riesojen lisäksi. Pääsisimme helpommalla, jos äänestäisimme rehellisiä pyrkyrien ja hihhulien sijaan, mutta kestämme itse itsellemme aiheuttamamme päänsäryn. Koska vaikka kansa ottaa kipeää kerta toisensa jälkeen, se jatkaa matkaansa. Aina johonkin suuntaan, vaikka sitten huonoonkin.
On todella hienoa, että kaikesta silmään lorottamisesta huolimatta suuri osa ihmisistä on säilyttänyt uskonsa hyvään ja oikeudenmukaisuuteen. Vai onko niin, että juuri kaiken lorottamisen ansiosta pidämme rehellisyyttä arvossa? Meillä on siis edelleen toivoa.
Me pärjäämme kyllä, kunhan uskallamme laskea toistemme varaan, emmekä kaikesta hajottamisesta huolimatta näe toisiamme potentiaalisina vastustajina, vaan tovereina samalla leveällä tiellä. Kun rehelliset pitävät ainakin ajatuksissaan toistensa puolta, ja pyrkivät pitämään vilpilliset käsivarren mitan päässä, voitamme jokainen hieman enemmän, kuin voittaisimme epäluottamuksessa ja pelossa. Luotamme toisiimme, että tulemme kohdelluksi oikein, emmekä päästä vilpillisiä elämäämme, jolloin muodostamme luottamuksen verkon, joka kantaa paljon varmemmin, kuin valtio koskaan pystyy kannattamaan.
Luottamus toisiimme lisää optimismia ja turvallisuudentunnetta. Se taas lisää terveyttä, rohkeutta elää oman näköistään elämää ja rohkeutta sanoa mielipiteensä. Se kaikki tekee meistä kansalaisia, toimijoita ja osallistujia. Se nostaa väistämättä kaikkien elämänlaatua – niidenkin, joiden liekki on jo päässyt hiipumaan.
Tämä on meidän maamme. Se ei tarkoita arjessamme pönäköitä puheita, torvisoittomusiikkia tai aggressiivista uhoamista. Se tarkoittaa meitä, jotka Luojan, spagettihirviön, lottopallon tai sattuman ansiosta asutamme tätä nimenomaista maan kolkkaa ja puhumme samaa kieltä. Me, jotka asumme täällä, muodostamme maamme. Geenipakalla ei ole merkitystä – suurin osa vilpillisistä on täysin impivaaralaisia – mutta sitoutumisella yhteiseen hyvään sitäkin enemmän. Ja jos kohtelemme kaikki hyvin toisiamme, voitamme kaikki. Niin voittaa myös yhteinen Suomemme.
