On aika epätodennäköistä, että löydän enää itseni töiden perässä Kaukopäästä ja Imatralla enää viettäisin enemmän aikaa, niin on aika tehdä kaupungista ja seudusta postaus.
Ensimmäisen kerran Imatra tuli tutuksi 30 vuotta sitten, kun paikallisen tekun ovet aukenivat ja äheltäminen koulun penkillä kutsui. Arvoin alun perin Tampereen ja Imatran välillä, mutta äitee antoi vahvan suosituksen Imatran puolesta, koska oli kotoisin läheltä. Perusteluina oli, että siellä asuu mukavia ihmisiä, Hyvä perustelu, sinne siis.
Imatran teku oli ajalleen tyypillinen kyläkoulu, eikä siitä sen enempää. Nuorelle kollille kaikella oheishässäkällä oli kuitenkin merkitystä, eikä siinä kaupunki juurikaan loistanut. Viikolla oli turha lähteä baariin, koska siellä harvemmin oli porukkaa liikenteessä. Imatra näyttäytyi tylsänä opiskelukaupunkina, mutta suositus itsessään piti paikkansa: Siellä asui ja asuu edelleen mukavia ihmisiä, joka toi leppoisuutta arjen elämään.
Toinen, ja vahvin kokemus tuli 2000-luvulla, jolloin Kaukopään porteista livahdin töihin. Silloin vuokrasin Niskalta kaksion, ja asetuin ihan toisella tapaa kaupunkiin. Ihmiset, joiden kanssa pyörin, olivat paikallisia, ennen niiden ollessa muita opiskelijoita muilta paikkakunnilta. Ja tällä turneella Imatra aukesi aivan toisella tapaa. Kesällä uimareissut Lempukalla, joskus satamassa kahvilla. Aika ja elo pyörivät omalla, stressittömällä painollaan, työkavereiden kanssa nähtiin työajan ulkopuolellakin. Välillä meni kauan, ennen kuin tuli mitään asiaa Niskalta Kulmille. Niskalla olivat kaikki tarpeelliset palvelut ja liikkeet. Mutta kohtalo ja työt lähtivät vetämään takaisin kotiseudulle. Näiltä ajoilta jäivät kuitenkin hyvät muistot ja pysyvästi lämmin asenne Imatraa kohtaan.
Todennäköisesti viimeisen kerran isommassa määrin saavuin seudulle 2017 ja silloinkin töiden perässä. Paljon oli muuttunut. Vuoksenniskalla tuijottivat tyhjät näyteikkunat. Sitä optimismia, joka oli ollut niin tunnusomaista, ei enää samalla tavalla ollut. Moni asia oli mennyt vakavammaksi. Ihmiset olivat edelleen ystävällisiä, mutta kaupungin yllä oli hieman lyödyn leimaa. Poissa ollessani venäläiset olivat nostaneet nopeasti kaupungin taloutta ja nopeasti kupla oli poksahtanutkin.
Ajat muuttuvat ja suomalaisia ajetaan vantaalaisiin lähiöihin. Kaupungit taantuvat ja elinvoima hiipuu. Imatrallakin parhaat ajat lienevät takana päin.
Mutta itselleni Imatra on jäänyt mieleen mukavien ihmisten mukavana seutuna. Jos kotiseudultani jonnekin pitäisi muuttaa, niin sinne ehdottomasti!
Terveisiä Ipolle, Tapsalle, Makulle, Jampalle (p.nygård on taiteilija!) J.Fagerille, J.Papinniemelle, Kortelaisen Mikolle ja sukulaisille!