Miksi Näkkäläjärvi valittiin?

Helpommallakin olisi voinut päästä. Puoluesihteerin tehtävään olisi ollut mahdollista saada henkilö, jolla ei olisi ollut vastaavaa historiaa. Miksi siis Näkkäläjärvi juntattiin sille vakanssille. Se on kuitenkin yksi tärkeimmistä puolueessa. Nopealla pohdinnalla pari seikkaa tuli mieleen.

Uusi puoluesihteeri on takuulla nöyrä ja uskollinen. Hänellä ei ole varaa minkäänlaisiin peleihin tai ärsyttää Lindtmania millään tavoin. Tämä mies hyppää voltin tarvittaessa, koska vaihtoehtoa ei ole. Lisäksi hänet saa käskytettyä sellaisiin poliittisiin vääntöihin, mihin kaikki eivät välttämättä suostuisi. Jos käskyläinen käy pullikoimaan, se on yksi peukalon heilautus alaspäin, ja ”kissantappaja” on ulkona. Siinä vaiheessa osa taputtaa käsiään – vihdoin tuosta päästiin eroon – Lindtman korjasi virheensä.

Toinen mahdollinen syy on saada helposti vihattava maalitaulu, jotta muiden teot eivät näyttäisi niin pahoille. Demarien entisten suuruuksien tekemiset voidaan nähdä vähemmän tuomittavina verrattuna Näkkäläjärveen:

Tuomioja vuoti Suomen EEC-neuvottelut venäläisille.

Kaasuputkimies Lipponen lobbasi voimalla nyt räjäytettyjä kaasuputkia ja kuittasi muhkean tilin. Edesmennyt Martti J. Kari kutsui julkisesti Lipposta korruptoituneeksi, eikä kunnianloukkaushaastetta ole kuulunut.

Ja Tarja Halonen. Voidaan vain arvailla naureskeluja Venäjän armeijan esikunnan kahvihuoneessa, kun Halonen:

  • poisti maamiinat
  • esti Natoon hakeutumisen
  • rinnasti Suomen Armeijan rekrytointikiellon venäläispassin omistavilta juutalaisvainoihin

Aikuisena, vakaalla harkinnalla tehtyä toimintaa kaikilta. Mutta katsokaa tota Näkkäläjärveä, se on ihan hirveä.

Onko siis Näkkäläjärven tehtävänä olla helppona maalitauluna, vihamagneettina ja savuverhona, että edellä mainitut hienot ihmiset pääsisivät rauhassa lepoon ja ajasta ikuisuuteen? Ihmisten mielissä heidän tekonsa eivät ole niin pahoja, koska ne eivät ole niin konkreettisia ja niistä ei ole tullut niin selvästi nähtäviä seurauksia.

Alkuperäinen valokuva M.Näkkäläjärven kotisivut / valokuvaamo Kipinä.

RKP:n vaarallinen peli

Orpon hallituksen varsinainen työ alkaa kohtapuoliin, mutta jo nyt se vaikuttaa olevan vähemmän vakaalla pohjalla, kuin olisi suotavaa. Siitä saa kiittää RKP:tä, joka ilmeisesti jollain lailla on henkisesti edelleen Marinin hallituksessa. Ainakin kannanotot voisivat olla hyvin alkuvuodelta.

RKP on Kepun ohella todella elastinen puolue. Kaikki käy, jos ministeriaudin takapenkille pääseminen sitä vaatii. Tai ehkä Kepu vielä hieman elastisempi – pakkoruotsista RKP ei hevin luovu.

Pakkoruotsihan on nimenomaan Kepun ja lopulta aikansa itsevaltiaan Kekkosen ansiota tai syytä. 1968 opetusministeri Johannes Virolainen teki pakkoruotsista kaupat RKP:n kanssa saadakseen sen hallitukseen. Hyvät kaupat todellakin.

Mutta takaisin tähän päivään. Moraalisesta pöyristymisestä olemme saaneet lukea useasti tämän kesän aikana. Mutta kuinka viisasta se on?

RKP on saanut olla rauhassa, vaikka valtaosa vastustaa pakkoruotsia. Tätä lehmänkauppojen jäännettä on suvaittu, eikä RKP:een ole kohdistunut suurempaa vastustusta. Nyt se kuitenkin ihan itse hakee vastoinkäymisiään ja antipatiaa.

Purran 2008 kommenttien tonkiminen on naurettavaa ja epärehellistä. Koska se on sitä, se myös käy kansalaisten oikeustajuun. Se taas saa suhtautumaan RKP:een itseensä negatiivisemmin. Eikä yhden asian prosenttijengillä ole siihen varaa pidemmän päälle.

Jos RKP onnistuu kaatamaan hallituksen, kuka tahansa ehdokas sen jälkeisissä vaaleissa, joka ottaa vaaliteemakseen pakkoruotsin poistamisen, menestyy. Samalla se ottaminen vaaliteemaksi lisää itsessään RKP:n ja pakkoruotsin vastustusta. Siis RKP itse manaa omaa vastustajaansa esiin. Aika vaarallista ja lyhytnäköistä toimintaa.

Ja nimenomaan RKP:n tapauksessa pöyristely on kiusallista ja on jo hieman kapsahtanut omaan nilkkaan. Purra sanoi rumasti 2008. Mutta vielä 2007 RKP jakoi viimeiset Freudenthal – mitalinsa. Axel Olof Freudenthal oli puolestaan rotuoppidosentti, jonka mielestä suomalaiset olivat alempaa rotua.

Freudenthal harrasti  natsittelua jo ennen natseja. Missä viipyvät irtisanoutumiset ja anteeksipyynnöt?

Katumisenkin olisi syytä olla uskottavaa.