Saksa I: Seppo Räty – Tohmajärven Gandalf?

Saksa on liian iso meille muille pienemmille maille. Sen koko itsessään ei tee siitä hankalaa kumppania, mutta sen asenne takuulla tekee.

Saksalaiset ovat loistavia insinöörejä ja heidän autonsa ovat vain yksi, näkyvin osa siitä taitotasosta, minkä he hallitsevat. Osaaminen ei rajoitu todellakaan siihen. Jos se yksi itävaltalainen akvarellimaalari olisi osannut hillitä verenhimoaan muutaman vuoden, niin historiaa kirjoitettaisiin toisin. He olisivat saaneet rauhassa valmiiksi ja laajempaan käyttöön niin suihkukonetekniikan, rakettitekniikan kuin atomipomminkin.  Armeija oli kyvykäs.

Älykkyys ei kuitenkaan ole viisauden ja vielä vähemmän humaaniuden  tae. Pohjoisen Saksan luterilaiset papit olivat hyvin edustettuina natseissa, lääkärit myös. Niistä insinööreistä puhumattakaan. Kaiken sen asennoitumisen pohjalla oli kansanomaisesti sanottuna ylimielinen kusipäisyys, joka ilmeni jo ennen WW2:sta ja jonka kaikuja Euroopassa kuullaan tänäänkin.

Kun Unkari tai Puola eivät tahdo niellä EU:n väkisin kurkusta alas tunkemaansa arvomaailmaa, saksalaiset ryhtyvät mestaroimaan väärinajattelijoita. He tosissaan luulevat, että tukiruuveja kiristämällä saadaan nöyrtymään maat, jotka olivat 50 vuotta sen toisen eurooppalaisen psykovaltion ikeessä. Nyt kun Italiassa valta vaihtui perinpohjaisesti, EU-Komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen Saksasta on aloittanut suoran uhkailun. Niin ylimielistä, niin omahyväistä – niin saksalaista.

Kun koronakriisi puhkesi Euroopassa ja pahiten juuri Pohjois-Italiassa, niin Euroopan kuin Saksankin todellinen karva paljastui.  Saksa kielsi pandemiatuotteiden myynnin ulkomaille. Ranska takavarikoi paitsi oman maansa tuotteet, kävi ryöstämässä – anteeksi takavarikoimassa –  ruotsalaisen Mölnlycken varaston Ranskassa saaden 6 miljoonaa maskia käyttöönsä. On aika turha luulo, että nämä ”opetukset” unohtuisivat ihan helpolla Italiassa ja luottamus palautuisi. Jos he pystyvät jossain vaiheessa lähettämään samaa ruskeaa paluupostissa,  todennäköisesti myös tekevät sen. Jo yksistään Italian Veljien vaalivoitto antaa merkkejä tästä kapinahengestä.

Saksalaisia ei taasen tunnu pusertavan, kuinka paljon uusia vastustajia he hankkivat Euroopassa. He laskevat ehkä Suomen kaltaisten piikavaltioiden varaan. Ei ehkä kuitenkaan kannattaisi. Saksalaisia eivät loppujen lopuksi varmuudella tue kuin muut saksankieliset maat, eli Itävalta ja Sveitsi (tiedän kyllä, että Sveitsi ei kuulu EU:uun, mutta kuuluu Eurooppaan). Kun he jossain vaiheessa – ja se tulee olemaan väistämätöntä  – suututtavat perinpohjaisesti toisen omanarvontuntoisen ja syvällä heille kaunaa kantavan maan, Ranskan, voivat eurokorttitalon seinät käydä huojumaan lopullisesti.

Olin ihan sattumalta Virossa heidän EU-kansanäänestyksensä aattona. Ajeltuani aikani rollikkabusseilla, eksyin ja jäin pysäkille ihmettelemään sijaintiani. Siihen kuitenkin sattui vanhempi nainen, joka saattoi takaisin ”ihmisten ilmoille” . Hän oli ehkä viisissä kymmenissä, mutta elämä Neuvosto-Virossa on jättänyt jälkeensä. Suomessa ehkä kasikymppisiltä papparaisilta löytyy yhtä syviä uurteita, kuin mitkä olivat muokanneet hänen kasvojaan. Puhuimme EU-äänestyksestä ja yritin hieman toppuutella häntä, koska olimme jo saaneet tästä harvainvallasta makua.  Hänen vastauksensa jäi soimaan mieleeni ja muistan sen aina:

 ”Mieluummin Länsiliitto kuin Slaaviliitto.”

Suomi neuvottelee par’aikaa pysyvästä puolustusyhteistyöstä USA:n kanssa. Amerikkalaiset eivät ole pyhäkoululaisia tai laupiaita samarialaisia rynnäkkökiväärillä varustettuna. Mutta me saamme NATOsta sen turvan, minkä ansaitsemme.  Pääsemme länsiliittoon, joka kestää kauemmin, kuin EU. Sen pääjehun USA:n toimet ovat meille moraalisesti paremmin perusteltavissa, koska ne eivät perustu ylimielisyyteen tai tarpeeseen polkea ketään polkemisen itsensä vuoksi.

Olemme länsiliitossa jo nyt, mutta EU vaikuttaa yhä enemmän ”hunniliitolta” ja kehitys saattaa jatkua kauankin, ennen kuin se loppuu liiton romahtamiseen. En ainakaan itse halua suomalaisia minkäänlaisen marssisaappaan alle, vaikka se olisi kuinka  verhottu söpöllä pinkillä pörrökankaalla. Marssisaapas on marssisaapas ja se sattuu, jos sillä potkaisee. Kuten saksalaisten otteista alkaa paistamaan niin unkarilaisten, puolalaisten kuin italialaisten suhteen, saapas on jo tulossa heitä kohti vauhdilla.

Seppo Räty näyttää olevan oikeassa. Hunni on hunni, vaikka oluessa marinoisi. Aina, kun saavat ruotonsa suoraksi ja hieman muskelia käsivarteen, sama uhoava asenne nostaa päätään uudestaan. Ja uudestaan.

Sähkön hinta punavihreää ihanuutta?

Vaikka voimalaitokset ovatkin keskivertoa tutumpia, en itsekään älyä kaikkea. Kun kävi ilmi, että Meri-Porin lauhdevoimala uinuu Ruususen unta sähkön hinnan noustessa pilviin joulua kohti mentäessä, se kyllä loksautti monttua auki. Sen tiesin, että aivan hemmetin viisaat suomalaiset olivat menneet purkamaan Inkoon ison hiilivoimalan joitain vuosia sitten.  Jos kerran entisenä ammattilaisena en tiennyt, en syyttänyt Tuppuraistakaan siitä, ettei hän tiennyt. Sitten nukuin yön yli.

Meillä on kommunistisin hallitus sitten vuoden 1945-46.  Silloin SKDL:n osuus kokoonpanosta on melkein yhtä vahva, kuin sen perillisen Vasemmistoliiton ja uuskommunismin valon nähneen Vihreiden on hallituksesta tänään. Siihen vielä jokunen samanhenkinen demari, Marin kärkenään, niin ”hyvin menee”.

Kepu? Sille ei näytä punaisen pillin mukaan hyppiminen tuota mitään vaikeuksia, kuten ei tuottanut silloinkaan, kun pilliin puhalsi venäläinen kommunisti suomalaisen sijaan.

Uuskommunismi, kuten alkuperäinenkin,  ottavat mallia uskonnoista. Tänään on kuljettava kaitaa polkua ja tehtävä uhrauksia, mutta sen päässä odottaa paratiisi.  Suuri Utopia (Lenin), Suuri Harppaus (Mao), Vihreä Siirtymä (punavihreät)

Jos jokin on varmaa, niin se, että kallis sähkö leikkaa sen kulutusta. Sähkösauna lämmitetään enää kerran viikossa, talvella auto on lohkolämmittimen perässä puoli tuntia vähemmän.

Siis kallis sähkö nimenomaan edistää Vihreää Siirtymää, ja siihenhän tämä hallitus pyrkii kaikin keinoin! Ei näillä ministereillä ajatus veny sinne asti, että miten se vaikuttaa koko hyvinvointivaltion rahoituskertymään tai kuinka vaikeaksi ihmisten elo käy. Se on valitettavaa, mutta jonkun on tehtävä uhrauksia Suuremman Hyvän puolesta.

Nimenomaan jonkun muun.

Hallituksessa on sittenkin saattanut olla ajantasainen tieto keinoista helpottaa sähkön hinnan raketinomaista nousua. Mutta kun se Suuri Utopia eli Vihreä Siirtymä. Joten antaa kansan kärvistellä.

Lämmin kesä on kohta ohi. Sitten pahimmassa tapauksessa alkaa sellainen koirakoulu, että oksat pois. Mutta hallitus on antanut mallia tässäkin.  Jos palelee, niin voi lämpimänä pysyäkseen vaikka tanssia ja veivata lantiota Jauhojengin malliin.