Kouvolan rahanpolttoboogie II Kimolan kanava

Jos fantsua pystyisi purkittamaan ja joku siitä maksaisi, Kouvolan rahahuolet olisivat taakse jäänyttä elämää. Sen verran fantastisia ovat kärkihankkeemme, kuten Kimolan kanavakin.

Varsinaisesti starttinappulaa painettiin huhtikuussa 2018, jolloin hanke äänestytettiin valtuutetuilla. Tässä äänestyksessä äänestettiin ainoastaan kanavan rakentamisesta, eikä puhuttu mitään satamista ja muusta infrasta, jota olisi pakko rakentaa miljoonilla lisää, jotta kanavaa pystyttäisiin mitenkään hyödyntämään.

Äänillä 39-19 hanke sai hyväksyntänsä ja perinteisen elin – ja vetovoimamantran lisäksi tällä kertaa vedottiin ympäristöönkin. Kimolanlahti on yksi rehevöityneistä Pyhäjärven lahdista, ja syynä on vesistöön valuneet lannoitteet. Kanavaa juoksuttamalla rehevöitymistä saataisiin vähennettyä. Tosin kanava on täysin ihmisen tekemä, reilu 50 vuotta vanha ja jos sitä ei olisi koskaan rakennettu, rehevöitymistä olisi tapahtunut joka tapauksessa.

Mutta se kaikkein painavin paperi, joka oli päivätty 5.4-18 eli pari viikkoa ennen kokousta oli kuntien omistaman konsulttiyhtiön FCG:n tutkimus, jossa maalailtiin 9 hyvää ja 10 kaunista tapahtuvaksi, jos kanava rakennettaisiin.

Kanavaa oli kuitenkin ajettu eteenpäin jo vuosia ennen tätä nuijan kopautusta. Siitä oli tehty aiemminkin tutkimuksia, 2006-07 Merenkulkulaitos Kymenlaakson liiton pyynnöstä ja 2012 Pöyry Kouvolan pyynnöstä. Mielenkiintoa asiaan oli jo kauan.

Lupaa kanavan rakentamiselle haettiin ja saatiin Etelä-Suomen aluehallintovirastolta 2015. Siitä valitettiin, ja KHO päätti asian Kouvolan puolesta 2017. Kimolan kanava oli vielä ennen oikeuden päätöstä Järvi-Suomen Uittoyhdistyksen omistuksesta, mutta sen siirtämisestä kouvolalaisille oltiin jo neuvoteltu. Kun Valto Koski on kertonut ajaneensa kanavaa jo vuosikausia, niin se todellakin näyttää pitävän paikkansa.

FCG:n konsulttipaperissa eivät lopu mukavat ja kivat tulevaisuudennäkymät ihan äkkiä kesken. Kaikkia niitä ei ole tarkoitus ruotia, mutta joitain voi listata tässä.

Vuotuisia matkailutuloja, ja ne vielä nousisivat kokonaisuutena tästä aikaa myöten:

  • Vapaa-ajan veneily          282 000 €
  • Vuokraveneily yhteensä 111 000€
  • Risteilyliikenne                 28 000 €
  • Muu matkailutulo            421 000 €
  • Yhteensä                         842 000 €

Hiljaiseksi vetää.

Ensimmäinen kohta perustuu kävijämääriin. Selvityksessä arvioitiin alkuvuosina 1000 venekuntaa, 3 henkilöä jokaisessa paatissa ja nämä viettäisivät 2 vuorokautta seudulla. Jokainen käyttäisi 47€ / vrk.

1000 x 3 x 2  x 47 € = 282 000 € eli kohdan ”vapaa-ajan veneily” tuomat rahat. Mutta uutuudenviehätyksen laannuttua tulisi enää 169 200 €, kun 600 paattia kävisi vuosittain.

Jokaiselle Lahti on sen verran tuttu, että sitä tarvitsee kenellekään sen kummemmin kuvailla. Toisin kuin pikkukaupungeista ja maaseutukunnista rakentuva Kouvola, se on muodostunut kaupunkimaiseksi alun alkaenkin, ja ollen keskustaltaan huomattavasti omaamme isompi. Lahdessa tarjontaa riittää ja sillä on kaikki kaupungin edut.


Lahden vierasvenesatama sijaitsee käytännössä kaupungin keskustassa, ja se on auki toukokuun puolivälistä syyskuun loppuun. Ainoastaan jos Ironman – kisat järjestetään, on satama kiinni viikon juhannuksen jälkeen. Sieltä on kilometrin kävelymatka Kauppatorille ja kaikki tarjottava on lähellä. Mielenkiintoinen pysähdyspaikka Päijänteen etelärannalla.

2019 Lahdessa oli 169 yöpymistä. Se ei tarkoita, että siellä olisi ollut 169 paattia yötä, vaan joku paatti oli yön, toinen viisi yötä, yleisemmin kuitenkin 2. Seuraavaksi lasketaan samalla kaavalla, kuin Kouvolankin tapauksessa, jos lähdetään siitä, että 85 paattia eli venekuntaa oli 2 yötä parkissa, 3 henkilöä paatissa ja kulutti 47€/ päivä.

85 x 3 x 2 x 47€ = 23 970 €

Lahti siis voi laskea tienaavansa vierasvenesatamallaan 24 000 € + satamamaksut 169 x 15 € = 26500€

Kun veneen laittaa Lahdessa laituriin, voi kävellä teatteriin, ravintolaan, urheilukisoihin festareille ja ties minne. Kun veneen laittaa Voikkaalla laituriin, voi kävellä Virtakiven saunalle.

Valto Koski on ollut tämän hankkeen primus motor, ja nyt hän sai jätettyä hankkeestaan jälkipolville muiston tähän mennessä 7,4 miljoonalla kouvolalaisten veroeuroja. Lievennyksenä sanottakoon että valtion kukkarolla käytiin vielä paljon reippaammin.

Silti kouvolalaisten kannalta olisi ollut kannattavampaa, jos Valtolle olisi hankittu 7 miljoonan pronssinen näköispatsas, jonka olisi voinut pystyttää entisen Lyytin Baarin edustalle kirkonkylälle. Sieltä tämä patsas olisi voinut katsella kohti Pyhäjärven selkää mietteissään, ja metallien kallistuessa pronssipatsas olisi tullut aina vain arvokkaammaksi.

Mutta jos Kouvola tulevan yli puolen miljardin velkataakkansa alla joutuu valtion holhoukseen, niin vouti saattaisi ensi töikseen hilata patsaan poies. Kanavaa eivät pysty viemään, niin ehkä parempi näin.

Jos googletat ”Kimolan kanavan vaikutusselvitys”, kaupungin PDF tulee ensimmäisenä.

Suomalaisten koto

Suomi on meidän maamme, jonka olemme itsellemme tehneet. Pohjoinen lilliputtikansa on yltänyt huimiin suorituksiin niin urheutensa kuin hyvinvointivaltionsa rakentamisen kanssa. Valtiona saavutimme huippumme varmaankin juuri ennen itänaapurimme romahtamista, jonka jälkeen ahneudella ei ole ollut juurikaan pidäkkeitä ja rakentamamme kansankodin osia myydään sopivasta hinnasta pala kerrallaan.

Mutta olemme me joutuneet kestämään ennenkin. Ruotsalaiset pakko-ottivat suomalaisia kuninkaansa suuruudenhulluihin seikkailuihin tykinruoaksi, Isovihan aikana miltei kansanmurhattiin Pohjanmaalla ihmisiä ja vietiin suomalaisia Pietarin orjamarkkinoille niin paljon, että orjien arvo romahti. Nyt meitä hivutetaan saksalaisten piioiksi ja rengeiksi.

Entisaikoihin nähden joudumme kestämään huomattavasti vähemmän, mutta kestämään kuitenkin. Joudumme kestämään ahneutta, korruptiota, tyhmyyttä, itsekkyyttä ja näköalattomuutta, muiden riesojen lisäksi. Pääsisimme helpommalla, jos äänestäisimme rehellisiä pyrkyrien ja hihhulien sijaan, mutta kestämme itse itsellemme aiheuttamamme päänsäryn. Koska vaikka kansa ottaa kipeää kerta toisensa jälkeen, se jatkaa matkaansa. Aina johonkin suuntaan, vaikka sitten huonoonkin.

On todella hienoa, että kaikesta silmään lorottamisesta huolimatta suuri osa ihmisistä on säilyttänyt uskonsa hyvään ja oikeudenmukaisuuteen. Vai onko niin, että juuri kaiken lorottamisen ansiosta pidämme rehellisyyttä arvossa? Meillä on siis edelleen toivoa.

Me pärjäämme kyllä, kunhan uskallamme laskea toistemme varaan, emmekä kaikesta hajottamisesta huolimatta näe toisiamme potentiaalisina vastustajina, vaan tovereina samalla leveällä tiellä. Kun rehelliset pitävät ainakin ajatuksissaan toistensa puolta, ja pyrkivät pitämään vilpilliset käsivarren mitan päässä, voitamme jokainen hieman enemmän, kuin voittaisimme epäluottamuksessa ja pelossa. Luotamme toisiimme, että tulemme kohdelluksi oikein, emmekä päästä vilpillisiä elämäämme, jolloin muodostamme luottamuksen verkon, joka kantaa paljon varmemmin, kuin valtio koskaan pystyy kannattamaan.

Luottamus toisiimme lisää optimismia ja turvallisuudentunnetta. Se taas lisää terveyttä, rohkeutta elää oman näköistään elämää ja rohkeutta sanoa mielipiteensä. Se kaikki tekee meistä kansalaisia, toimijoita ja osallistujia. Se nostaa väistämättä kaikkien elämänlaatua – niidenkin, joiden liekki on jo päässyt hiipumaan.

Tämä on meidän maamme. Se ei tarkoita arjessamme pönäköitä puheita, torvisoittomusiikkia tai aggressiivista uhoamista. Se tarkoittaa meitä, jotka Luojan, spagettihirviön, lottopallon tai sattuman ansiosta asutamme tätä nimenomaista maan kolkkaa ja puhumme samaa kieltä. Me, jotka asumme täällä, muodostamme maamme. Geenipakalla ei ole merkitystä – suurin osa vilpillisistä on täysin impivaaralaisia – mutta sitoutumisella yhteiseen hyvään sitäkin enemmän. Ja jos kohtelemme kaikki hyvin toisiamme, voitamme kaikki. Niin voittaa myös yhteinen Suomemme.