Kaopla 8.12.-21

Vuoden viimeinen lautakunnan kokous meni ilman draamaa. Yksi odotettu virkanimitys ja ehkä päällimmäisenä kokemuksena ruoka, joka tarjottiin syyskauden päätteeksi. Hyvillä mielin vuoteen -22, josta ei taida kovin hyvämielinen tulla. Ainakaan sellaiselle, joka ei pysty ymmärtämään tätä kouluverkkovimmaa.

Kouvola on taloudellisesti selkä kumarassa ja mittarit näyttävät alaspäin. Kun hyvinvointialueet starttaavat, todennäköisesti tulee jälleen kerran uutta verotettavaa vanhojen päälle. Koska jos johonkin voi luottaa, niin siihen, että mielikuvitus kehittää erilaisia rahannyhtämistapoja kuntalaiselta ei tule loppumaan.

Lisäksi sotemenot tulevat kasvamaan entisestään suurien ikäluokkien käydessä entistä vanhemmiksi. Jos 1947 syntynyt on tänä vuonna 75-vuotias, niin aina vain enemmän hän tulee tarvitsemaan sotepalveluita tulevaisuudessa. Samanaikaisesti veropohja kapenee ja työikäinen väki muuttaa muualle. Eli hyvinvointialueet tarvitsevat ihan oikeastikin ja perustellusti rahaa tulevaisuudessa.

Kouluverkon uudelleenrakentaminen ei ole välttämättömyys, mutta jostain syystä se tahdotaan tehdä ja samalla ympätä niihin muita toimintoja, jolloin niiden kokonaiskustannus nousee. Koska Kouvola on jo nyt persaukinen, niin koulut pääsääntöisesti liisataan, jolloin ne tulevat vielä kalliimmiksi kuntalaisille.

Kun nämä kolme kehitystä laitetaan nippuun: väestön vanheneminen, verotulojen pieneneminen ja velkavankeuden syventäminen, niin tulevaisuus ei todellakaan näytä ruusuiselta. Tästä on sanottu monien toimesta monen monituista kertaa, mutta niin kun kerran on päätetty, niin on päätetty. Käy miten käy.

Eikä käy hyvin, pelkään ma. Kouvola kävelee kohta kumaran sijaan kyykyssä.

Kasvatus – ja opetuslautakunta 18.11.-21

Tällä kertaa ei ollut raskaita asioita pöydällä, mutta se ei tarkoita, että kokouksesta olisin poistunut mitenkään hilpeällä mielellä. Ja tällä kertaa poistuin hieman etuajassa omasta aloitteesta, ”hippulat vinkuen”.

Ennen varsinaista kokousta oli infotilaisuus, jossa käsiteltiin viime keväistä perusopetuksen laatuarviointia. Kaikki mittarit olivat entiseen verrattuna positiiviseen suuntaan. Ilmassa on siis kivaa pöhinää, optimismia, tekemisen meininkiä ja uusia opetustapojakin hahmoteltiin. Paitsi jotta tota ….

2017 OAJ:n puheenjohtaja Luukkainen maalasi haastattelussa melkoisen synkän kuvan koululaitoksemme tilasta. Tämä on oikeasti hurjaa; kymmenen prosenttia peruskoulun päättäneistä ei osaa kunnolla lukea eikö kirjoittaa! Koska näin on ollut viimeksi? Ehkä 20-luvulla, jolloin koko Suomi oli vasta nuori tasavalta ja opetuksen rakentamien alussa nykyaikaan verrattuna. Jotkut voivat yrittää syyttää asiasta perheitä, joiden lapset eivät integroidu maahan, mutta se ei voi pitää paikkansa yksinkertaisesti siitä syystä, että luku on niin iso.

Kouvola ei ole mikään Strömsö. Joten on helppo uskoa, että oppimistulokset eivät ole yhtään parempia täällä. Jokainen ymmärtää, mitä se tekee tulevaisuudelle, jos lukeminenkin takkuaa. Peruskoulussa tullutta takamatkaa on vaikea kuroa myöhemmin kiinni. Siihen nähden epäilen, että se kiva pöhinä saattaa hieman tuoksahtaa omakehulle, jos sitä lähemmin tarkastelee. Uusien opetusmetodien sijaan koulujen kannattaisi kiinnittää enemmän huomiota siihen, että vähemmän oppilaita putoaisi kelkasta.

Kokouksen alkaessa ja edetessä kiva pöhinä muuttui jo silmiä kirveleväksi. Se ei ole tosin koulujen vika, vaan että tämä rapautuva hyvinvointivaltiomme kulissi yhä enenevässä määrin on yhteiskunta, joka tuottaa enemmänkin pahoinvointia. THL:n kouluterveyskysely oli nimittäin kylmäävää kuunneltavaa: Siinä kaikki mittarit puolestaan osoittivat huonoa kehitystä ja pahinta kaikesta: järkyttävän iso osa nuorisosta voi huonosti.

Nuorten parissa kohtalaisesta tai vaikeasta ahdistuneisuudesta kertoi 30 prosenttia tytöistä, kun vuosina 2013‒2019 luku on ollut 13‒20 prosenttia. Saman ikäryhmän pojista ahdistuneisuudesta kertoi noin kahdeksan prosenttia.

Poikien stressi ilmenee eri tavalla. THL:n tutkimusprofessori Jaana Suvisaaren mukaan pojilla taas on enemmän neuropsykiatrisia häiriöitä, käytöshäiriöitä ja päihdehäiriöitä. Niitä ei esimerkiksi Kouluterveyskyselyssä arvioida. Mutta pahoinvointia yhtä kaikki.

Jotta näin. Ennen kuin haikaillaan uusien upeiden opetusmetodien ja niiden vaatimien reilun sadan miljoonan koulukompleksien perään, kannattaisiko ensin perehtyä siihen, mikä on kaikkein olennaisinta. On kuntalaisten edun mukaista maksaa enemmän opetuksesta kuin koulujen seinistä. Koulu ei pysty korjaamaan huonojen kotien, koulukiusaajien tai v1ttumaisen ilmapiirin tuottamia vaurioita, mutta se pystyy lieventämään niitä. Eikä koulu saa missään nimessä olla paikka, joka lisää pahoinvointia.

Tällä kertaa tuli ensimmäisessä kokouksessa esillä ollut opettajan oikaisupyyntöön liittyvä tapaus toisessa muodossa päätettäväksi. Olin tehnyt kantani erittäin selväksi jo aiemmin: sopuratkaisuun olisi pitänyt pyrkiä. Nyt tapaus oli uudestaan kokouksessa lausunnon hyväksymisenä Itä-Suomen hallinto-oikeudelle. Juna on jo liikkeellä. eikä vastustamiseni olisi ollut tällä kertaa sen enempää perusteltua kuin tarpeellistakaan.

Kokouspäivän lähestyessä ilkeä fiilis kuitenkin kasvoi. En todellakaan tahtonut olla kilometriä lähempänä tapausta, enkä enää osallisena siihen millään muotoa. Siksi ennalta sovin ja tein ratkaisun lähteä kokouksesta ennen asian käsittelyä. Menee se tapaus tulevaisuudessa miten tahansa, oma osallisuuteni jää syyskuun kokoukseen.