Jenkkivaalit 2020: Mitäs jos?

Tämänkertaiset presidentinvaalit olivat kaikkea muuta kuin siistit. Tosin samanlaista julkista mättämistä kuin 2016 ei ole todistettu. Trump jatkaa, kuin olisi voittanut vaalit, ja lakituvan ovi käy useaan otteeseen, ennen kuin tämä tapaus on saatu päätökseen.  Amerikka ei tule ihan hetkeen palaamaan normaaliin päiväjärjestykseen.

Itse olen taipuvainen uskomaan Bidenin voittoon, koska salaliitto olisi vaatinut tuhansien ihmisten osallistumisen, ja jos ei muuten, niin rahasta joku laulaisi ennen pitkää. Ei kaikille salaliittolaisille voi sydänkohtausta tai autokolariakaan järjestää.

Pienet, sinänsä mitättömiltä tuntuvat seikat kuitenkin pistävät silmään. Kuten se, että 2012 presidentinvaaleissa Republikaanien Mitt Romney ei saanut Philadelphian kaupunkialueelta yhtään ääntä! Tai Britannian Boris Johnsonin virallinen onnittelukirje, jossa mainittiin taustalla Bidenin nimen ohessa haaleasti Trump! No, vahinkojahan sattuu….

Yhtä kaikki salaliittoteoriat ovat siitä mukavia, että niiden avulla voi venyttää ajatustaan ja mielikuvitustaan. Eli, mitä jos vaaleissa huijattiin, ja demokraatit jäävät siitä kiinni?

Demokraattien uskottavuus romahtaisi hetkiseksi. Huutoa ja pastamyrskyä kestäisi ainakin vuoden, mutta sen jälkeen palattaisiin normaaliin. Syytteitä asetettaisiin ja tuomioitakin jaettaisiin, mutta varsinaiset nukkemestarit olisivat olleet sen verran fiksuja, että he eivät jää kiinni mistään.

Demokraatit kolhiintuisivat pinnalta, mutta ydin säilyisi entisenlaisena. Kannattaa muistaa puolueen historia, jos epäilee sen kestokykyä. Puolue oli rasismin, KKK:n ja rotuerottelun linnake 60-luvun alkuun asti etelävaltioissa. Samaan aikaan erilaiset mafiat, etunenässä italialaistaustaiset. pitivät ammattiyhdistysliikkeen eri järjestöjä hallussaan pohjoisemmassa. Kuuluisimpana Teamsters & Jimmy Hoffa. Kirkasotsaisuus ei ole koskaan ole ollut niin suuressa huudossa demokraateissa, se on tottunut ottamaan osumaa ja jatkamaan matkaa.

Media on osoittanut jo ajat sitten Atlantin molemmilla puolilla, kuinka vilpittömästi se toimii puolueettoman uutisoinnin puolesta. Se on transsinomaisesti hokenut ”Orange Man Bad”- mantraansa, ja nyt sen karva viimeistään paljastuu kaikille löytyessään vaalihuijareiden puolelta. Digitalisaation aloittama perinteisen median hiipuminen jyrkkenee lopunkin uskottavuuden karistessa. Mutta mediaan ei tunnu toimivan normaali kysynnän ja tarjonnan laki, muutenhan se lopettaisi käärmeöljyn kaupittelemisen lukijapalautteen ja kysynnän laskun vuoksi. Se siis painaa täydellä höyryllä kohti levikkiromahduksen jäävuorta.

Mellakat. Jotain todella häijyä on siinä, että demokraateilla ovat omat samaan suuntaan ajattelevat ruskeapaitansa: Antifa. Kaupungeissa levytettiin liikkeiden ikkunoita Trumpin vaalivoittoa ennakoiden. Jos Trump oli julistettu voittajaksi, olisivat autot ja liikkeet palaneet jälleen kerran. Eräs nimekkäämpi Antifa-johtaja on haaveillut nytkin toimenpiteistä, joilla Trumppia kannattaneiden pitäisi joko pyytää anteeksi, tai heidän elämästään olisi luvallista tehdä vaikeaa. Kuin suoraan Maon Kulttuurivallankumouksesta, jossa tavallisia ihmisiä nöyryytettiin räkänokkien toimesta laittamalla nämä katumaan ja harrastamaan ”itsekriittisyyttä” räkänokkien edessä.

Antifa laittaisi vaalihuijauksen tapauksessa ns. ”paikat remonttiin”, koska se on ainoa, mitä he osaavat ja Trumpin voitto aloittaisi mellakat uudelleen.

USA:n asema johtavana demokratiana kärsisi, ja Britanniasta tulisi demokratian johtava soihdunkantaja. Briteissä kuitenkin äänestettiin EU-jäsenyydestä ilmeisen puhtaissa vaaleissa, vaikka todella moni Brysselin hillotolpannuolija otti siinä siipeensä ja takuulla teki kaikkensa tätä vastustaakseen. Demokratian toimivuus testataan juuri sellaisissa happotesteissä, joissa isojen poikien edut kärsivät, jos demokratian annetaan toteutua vapaasti.

Viattomuus menisi jälleen kerran. ”Viattomuus” on ehkä väärä sana, mutta termiä “viattomuuden palauttaminen” käytettiin Reaganin presidenttiyden aikana. Ennen Reagania USA oli rökittynyt pahasti Vietnamin sodassa, mafioilla oli puoli valtakuntaa taskuissaan. Amerikan ylpeys ja itsetunto oli tiessään. Reaganin aikana puhallettiin kansaan uutta puhtia, tulevaisuudenuskoa ja asennetta ja se aloitettiin kylmästi haastamalla NL ja katsomalla sen kortit. Kun he pääsivät vauhtiin ja haistoivat NL:n heikkouden, kaasua painettiin niin kauan, että savijalkainen jätti saatiin horjutettua sen rajan yli, mistä ei ole paluuta. Lopulta se sitten kaatuikin oman painonsa alla.

Vaalivilppi olisi osalle helpotus, osalle lohduton pettymys, riippuen kummalla puolella aitaa on, ja kuinka kirkasotsaisesti on aatteisiin uskonut. Kuitenkin kyynisyys ja näköalattomuus söisi jakautuneen ja riitaisan USA:n voimaa pahan kerran, juuri kun se on kiivaassa ottelussa Kiinan kanssa. Jos USA häviää sen ottelun, se tietää koko läntiselle maailmalle joko alistumista tai ainakin vaikenemista uuden maailmanmahdin edessä.

Mutta aikaa myöten niin media kuin demokraatit ryhdistäytyisivät ja lähtisivät soitellen sotaan entistä raivokkaammin. Heillä olisi kaikenselittävä vastaus niin vihollisilleen kuin pettyneillekin:

Tarkoitus pyhittää keinot.

He maalaisivat Trumpista entistä hullumman, narsistin, psykopaatin ja niin edelleen. He tekivät, minkä tekivät, koska se oli pakko tehdä. Se oli pakko tehdä, ennen kuin se hullu painaisi punaista nappia ja tappaisi meidät kaikki.

He demonisoisivat Trumppia ennen näkemättömällä vimmalla, ja puolustaisivat  tekemisiään taistelulla itse maalaamaansa demonia vastaan. ”Ehkä menimme liian pitkälle, mutta olimme loppujen lopuksi Hyvän puolella Pahaa vastaan!”

Original Photo Photo by Luke Michael on Unsplash

Maalaispojan tappolinja II

Elämme omituisia aikoja. Kaikki näyttää jollain lailla kääntyneen päälaelleen. Maata johtavat tyttikset, joilla ei ole mitään kompetenssia tehtäviinsä. Ennen kuin kukaan alkaa huutamaan sovinismista, kannattaa kysyä itseltään: Jos sinulla olisi keskisuuri, n.150 ihmistä työllistävä firma, kenet hallituksesta palkkaisit johtamaan sitä? Marinin, Ohisalon, Anderssonin? Vaiko Saarikon? Ei sillä, että killuttimet olisivat se ratkaiseva tekijä. Vai palkkaisitko myöskään Haavistoa tai Kaikkosta?

Kepu vaihtoi ylivoimaisella enemmistöllä yhden kehnon toiseen vielä kehnompaan puheenjohtajaan. Muutama seikka kuitenkin häiritsee, ja yhden kehno voi olla myös toisen loistava.

Kukaan raskaampi nimi ei ottanut kisaan osaa. Ei edes Väyrynen, joka edelleen hellii ajatusta Suomen pelastavasta Keminmaan ritarista. Ritari nimittäin jäi sovinnolla pysäkille juuri silloin, kun hänen mukaan hyppäämistään olisi eniten kaivattu sen melkein 50 vuoden aikana, kun tämä on politiikassa huseerannut. Muutkin olivat kiusallisen hiljaa. Kulmuninkaan avaruuspuheita ei välttämättä leimannut tyhmyys, vaan tämä saattoi tietoisesti möläyttää posketonta kummeliläppää, ettei vahingossakaan tulisi valituksi.

Jos nämä raskaat nimet odottavat hallituksen nopeaa kaatumista ja uusia vaaleja, niin väärin luultu. Saarikko sai nyt ”kerran elämässä” – tilaisuuden, eikä takuulla tahdo jäädä sen enempää pätkäjohtajaksi niin hallituksessa kuin puolueessaankaan.

Saarikko on jo valmiiksi samoilla taajuuksilla muiden siskojen kanssa. Poliittinen broileri, jonka toimissa keskustalaisuus – saatikka alkiolaisuus – ei näy muuten kuin sähköpostiosoitteessa: (at)keskusta.fi. Hänelle käyvät kaikki ilmastovouhkaukset, mitä muut siskot saavat päähänsä.

Keskusta sai hänessä puheenjohtajan, jonka ansiosta hallituksella on entistä vahvempi mandaatti kyykyttää maalaispoikaa hiemaan kyykympään. Maalaispojan edusmiehiksi hakeutuneet piut paut välittivät hänen todellisesta parhaastaan. Seuraus luetaan burnoutteina, pakkohuutokauppoina ja avioeroina. ”Ei tuo tuuli enää pelloilta paskan hajua”, lauloi Kolmas Nainen aikoinaan. Nyt tuulee pelloille kalman hajua Ison Kirkon suunnalta.

Kuka muka hallituksen kaataisi? Jos hallitus kaatuu, se on uudet vaalit, eikä kukaan joojoomies – anteeksi joojoohenkilö – voi olla varma tulevaisuudestaan. Sillähän hallitus pysyy pystyssä, että se tulee voittamaan tulevaisuudessakin kaikki epäluottamusäänestykset, ja Saarikon puheenjohtajuus vankistaa hallituksen asemaa entisestään. Joojoot kaivoivat omaa kuoppaansa, koska äänestäjien kiukku tulee osumaan pahiten heihin. Ja kiukkua on totisesti luvassa – lievästi sanoen.

Mutta yhden surkea voi olla toisen loistava. Jo aikaisemmin taustalla myhäilevät setämiehet ovat saaneet ajetuksi lakeja, jotka ovat rikastuttaneet heitä, mutta joista on ollut maaseudulla lähinnä turhaa rahanmenoa ja harmia.

Kuten paskalaki : loistava osoitus oikeusvaltiomme tilasta – todellisessa sellaisessa ei tämä puliveivaus olisi tullut kuuloonkaan. Nytkin joku voi laskea hyötyvänsä autioitumisesta ja järjenköyhien rajoitusten tuoman hyödyn päälle. Taas kerran tehdään rahaa sillä, että maaseutu ja omakotitalojen pakotetaan luopumaan luontevimmista lämmitysmuodoistaan, kuten öljystä ja varsinkin puusta, ja vaihdetaan nämä halvimmillaan sähkölämmitykseen, kalleimmillaan maalämpöön. Paskapöntöt ovat vielä halpoja tähän verrattuna.

Vain kommunistisen utopian takia, joka kunnon utopian tavoin tekee kipeintä niille muille. Ei itselle tai omalle kannattajakunnalle. Liikkumisen kiusaaminen on vielä ihan oma lukunsa, josta autokauppiaat hyötyvät ilmastoa enemmän.

Saarikolle on sama, soittaako siskojen bändi iskelmää vai norjalaista örinäheviä – pääasia, että saa itse soittaa mukana. Yksi kepulainen basisti vaihtui toiseen. Kaiken poliittisen perseilyn seurauksena yhä useampi joutuu luovuttamaan ja hyvästelemään kotiseutunsa. Grynderin rakennuttama kallis kaksio kutsuu sopeutumaan Suuren Utopian pelinappulaa. Tyttisten järjenkäyttöön perustumaton haavekuva saa täyttymyksensä, kun paikallisjunan lempeä naisääni kuuluttaa seuraavan ja maalaispojan lopullisen sjoituspaikan:

Seuraavaksi Kerava – Kervo