Kaopla 8-12-22 – 15-3-23

Aika purkaa nämä Kaoplan kokoukset. Purkaminen on jäänyt aika pitkälti siksi, että kovin dramaattisia asioita ei ole ollut tapetilla.

8.12 kokouksessa oli käsiteltävänä oppilaan määräaikainen erottaminen. Tämä tapaus meni virkamiesten ehdotuksien mukaisesti, mutta itselleni jäi hieman outo maku koko tapauksesta: Miksi näitä asioita ylipäätään tuodaan lautakuntaan? Kyseessä on menettelytapa, joka on jossain vaiheessa otettu käyttöön, mutta kuinka tarpeellinen se on? Pitäisikö järjestelmän uskoa opettajien ja rehtoreiden ammattitaitoon sen sijaan, että asiat tuodaan maallikoiden – joita lautakunnan jäsenet käytännössä ovat – päätettäviksi? Mielestäni pitäisi.

25.01.2023 taas tapetilla oli oikaisuvaatimus lehtorin paikan täyttämättä jättämisestä. Aikaisempien oikaisupyyntöjen aikana olen lukenut ansiovertailuja aivan hyviltä ehdokkailta ja ajatellut jo silloin, että valintapäätökset pitäisi antaa rekrytointiammattialaisille. Vaikka en yleensä ottaen kannatta konsulttien käyttämistä, näissä asioissa se olisi paras tapa, koska väistämättä rekrytoijan oma persoona ja arvomaailma vaikuttaa siihen, kuka palkataan. Kyseessä on inhimillinen ominaisuus, joka on meissä kaikissa. Me kaikki pidämme kaltaisistamme. Juuri siksi rekrytointi olisi syytä ulkoistaa parasta lopputulosta haettaessa.

23.2-23 listalla olivat toimintamenot. Sektori vie n.150 miljoonaa vuodessa, mikä on paljon vajaan 80 tuhannen asukkaan kaupungille. Mutta se menee, mikä menee ja kasvatus / opetus on yhteiskunnan ydintoimintoja. Kouvola hakee erikoisella tavalla säästöjä pistämällä vanhoja kouluja kylmäksi ja rakentamalla uusia, mikä lisää itse asiassa menoja. Se on tämän kaupungin logiikkaa.

15.3 olinkin sitten pois ja Immosen Tomppa tuurasi

Kouvolan rahanbolttoboogie VI: Teatterimuilutus

Ukrainan sota, taloustaantuma, terveyspuolelle revennyt kymmenien lisämiljoonien vuosittainen tarve. Mikään ei saa Kouvolan päättäjiä muuttamaan suuntaansa ja luopumaan visioistaan, olivat ne kuinka hyödyllisiä tai tarpeettomia tahansa. Jos uusi teatterikortteli tahdotaan, niin sitä ajetaan millä tahansa konstilla eteenpäin. Muiluttamalla, jos ei muu auta.

Yleensä ottaen isot hankkeet ajetaan läpi lautakunnissa selvästi ja näkyvästi. Niitä on helppo ajaa, koska lautakunnissa tuskin koskaan asetutaan virkamiehen tahtoa vastaan. Miksi näin on, se on erillisen pohdinnan aihe. Mutta kuitenkin peli on avointa, eikä se ole virkamiehen vika, jos luottamushenkilöt eivät tee viisaita päätöksiä.

Liikunta – ja Kulttuurilautakunnasta tiedettiin jo etukäteen, että siellä tullaan vastustamaan uutta megamiljoonien pöhöhanketta. Mutta jotta prosessi tulisi hoidetuksi asianmukaisessa järjestyksessä, se pitäisi saada sieltä läpiujutettua edes jossain muodossa.

Siispä 5.10. -22 järjestetyssä lautakunnan kokouksen esityslistalla ei ollut pykälää uudesta teatterista. Sen sijaan kokouksessa esiteltiin oli pykälä 79 ”Liikunta- ja kulttuurilautakunnan talousarvio 2023 ja talous- ja henkilöstösuunnitelma vuosille 2023 – 2026”.

Tässä kohdassa oli 3 liitettä, joista yksi oli 7 sivua pitkä.  Suurin piirtein puolivälissä liitettä nimeltä ” Liikunta- ja kulttuurilautakunnan talousarvio 2023 ja talous- ja henkilöstösuunnitelma vuosille 2023 – 2026” Oli sitten maininta, jossa sanottiin näin:

”Päivitetyn tiedon mukaan kulttuuri-investointeja aletaan viemään eteenpäin teatterin uudisrakennus edellä”

Seuraavana päivänä Kouvolan Sanomissa ilmoitettiin, että ” Liikunta- ja kulttuurilautakunta hyväksyi teatteri-investoinnin keskiviikkona talousarvioesityksen yhteydessä ja esittää talousarviota edelleen hyväksyttäväksi kaupunginhallitukselle ja valtuustolle.”

Eli kymmenien miljoonien tähän aikaan täysin turha, mutta turhamaisuutta hivelevä hanke muilutettiin eteenpäin yhdellä maininnalla 7 – sivuisessa tekstimassassa.

Tämä on voinut mennä demokraattisen prosessin mukaan, mutta ei sen henkeä kunnioittaen.