”Kasakka ottaa sen, mikä on huonosti kiinni”, sanoi presidentti Niinistö joitain aikoja sitten. Enää ei ole kasakoita ja ani harvoin mitään väkisin otetaan. Mutta toden totta, nykyään on löyhästi myytävissä asioita, joita ei osattu kuvitellakaan aikoinaan.
Vielä parikymmentä vuotta sitten olisi ollut täysin mahdoton ajatus, että sähköverkon kaltaista infran perusrakennetta myytäisiin sijoittajille. Mutta ajat muuttuvat ja pelaajat ajan myötä. Jan Vapaavuori aktiivisesti ajoi Fortumin omistaman sähköverkon myyntiä ja sai vastuuministeri Haaviston taipumaan myyntiaikeisiin. Vastuuta välttelevä mutta vastuunkantamista toitottava pääministeri Katainen vakuutteli opetellulla baritoniäänellään, että tämä ei vaikuta sähköverkon siirtohintoihin. Caruna ilmoitti myöhemmin karuista hinnan nostoista.
Kouvolan suunnitellut hankkeet eivät ole välttämättömiä ja osa asukkaiden kannalta jopa vahingollisia. RRT:stä on kohta jo turha jauhaa, kun listalla ovat kouluverkkouudistus 125M€, uimahalli 20M€, kulttuurikortteli 40M€ ja Ratamon lisälasku. Velkaa on päälle 300M€ jo nyt ja jos kaikki viedään maaliin, olemme pystyssä puolen miljardin kieppeillä. Melkoinen summa hiipuvalle kaakonkulman kaupungille.
Jos korot nousevat elvytyksen ja inflaation myötä vaikkapa maltilliseen 5%, ne tekevät 500M€ 25M€ vuodessa.
2017 Kouvolassa oli 32100 työllistä ja 16100 eläkeläistä, joista voi saada mainittavia verotuloja. 10 vuoden päästä osa suurista ikäluokista, jotka nyt ovat eläkeläisiä, siirtyy ajasta ikuisuuteen. Muuttotappio syvenee, koska täällä ei ole töitä.
Tälle porukalle sälytetään sitten pääosa velkataakasta, joka jo 2017 nettomaksajien määriin perustuen 5% korolla tekee 500M€ / 48200 nettoveronmaksajaa -> 520€/ vuosi / maksumies. Pelkkiä korkoja.
Tätä yritetään tavallaan helpottaa liisaamalla kouluja ja päiväkoteja (Valkeala & Kuusaa), koska niitä varten ei tarvitse ottaa velkaa, mutta ne tulevat vielä kalliimmaksi, koska yritys rakentaa ja liisaa ne vain yhtä tarkoitusta varten: ansaitakseen rahaa.
Tähän taloudelliseen itse kaivettuun kuoppaan löytyy helppo ratkaisu: Myydään KSS ja Kouvolan Vesi. Sähkön pystymme kilpailuttamaan, mutta emme sähkön siirtoa ja kaikkiin pihoihin ei omia kaivoja kaiveta. Artistin on parempi maksaa vaan tai vaihtoehtoisesti hakea vetensä kaupasta ja siirtyä aurinkokennoihin, jos sähkönsiirron hinta ei miellytä. Pimeässä, aurinkokennojen mykistyessä, joulumieli voi olla tosin hieman koetuksella, mutta tuovathan kynttilät tunnelmaa.
Sijoittajallehan nämä ovat täysin riskittömiä sijoituksia ja jos molemmat päätetään laittaa myyntiin, ostajia löytyy kyllä. Mutta koska sijoitukselle pitää saada voittoa – artisti maksaa.
Olisi parempi, että KSS jaa Kouvolan Vesi palautettaisiin takaisin kunnan liikelaitoksiksi tai myynti ainakin tehtäisiin niin vaikeaksi, että kukaan kuntapäättäjä ei pääse livistämään muiden selän taakse. Ne voitaisiin myydä ainoastaan ¾ määräenemmistöllä kaupunginvaltuutetuista.
Viisainta olisi kuitenkin muistaa toisen kokoomusikonin sanat 90-luvun lama-ajalta ja toimia sen mukaan: ”Kun rahaa ei ole, sitä ei kerta kaikkiaan ole”. Ja jättää kerskahankkeet valoisampaan tulevaisuuteen – jota ei ihan heti ole näköpiirissä.
