Jouluaatto 2001. Silloin elettiin vielä Veikon aikaa, ja Hurstin järjestämät köyhien joulujuhlat Kisahallissa olivat jo aikaa sitten vakiinnuttaneet asemansa. Tätä tapahtumaa on aina kaunistanut epäitsekkyys, kristillisyys ja lähimmäisenrakkaus. Kuka vapaaehtoisena onkaan antanut työpanoksensa tähän juhlaan, voi sanoneensa tehneensä hyvää sen hetken. Joulusta 2001 eteenpäin oman panoksensa ovat antaneet myös Suomen presidentit.
Presidentti Halonen oli ensimmäinen, joka itse saapui joulujuhlaan. Ahtisaari oli aiemmin antanut konkreettista apua joulujuhlaan lähettämällä Linnan kokin avuksi. Halonen toi juhliin itsensä, puolisonsa, avustajana ja melko liudan toimittajia, jotka tiesivät Halosen osallistumisesta etukäteen.
Sen jälkeen presidentti ei ole ollut mitenkään tavaton vieras köyhien joulujuhlassa. Sekä Halonen, että Niinistö hänen jälkeensä ovat useamminkin käyneet paikalla osoittamassa myötätuntoaan. Niinistö on pitänyt oikein puheenkin juhlassa. Toimittajat ovat uskollisesti kuvanneet ja raportoineet näistä myötätunnon hetkistä. Köyhille on kuitenkin ollut varsin vähän iloa tästä sympatiasta, jota presidentit ovat käyneet osoittamassa jo 17 vuoden ajan.
Häiritsevää on kuitenkin se, että pienten ympyröiden Suomessa molemmat presidentit todennäköisesti henkilökohtaisesti tuntevat ne ihmiset, joiden tekemien tai tekemättä jättämien päätösten takia köyhyys on lisääntynyt. Heidän sympatiastaan huolimatta yhä useampi on syrjäytynyt. Toki leipäjonoissa on niitäkin, jotka eivät sinne kuulu, kuten opiskelijat, jotka eivät halua ottaa opintolainaa, tai joutilaat hamstraajat. Pääosa on kuitenkin matalapalkkaisia ja työttömiä, joiden kengissä ei ole hääviä olla. Jo ulkomaisen halpatyövoiman maahantuonti kasvattaa jonoja kahdella tapaa. Sinne joutuvat sekä ne potkitut ja aina vain pienempiä tilejä saavat matalapalkkaiset kantasuomalaiset että torpparisopimuksilla työtä tekevät ulkomaalaiset.
Presidenttiys on käytännössä poliittinen kakkosvirka Suomessa, pääministerin ollessa tärkein. Presidentillä on sekä todellista että arvovaltaa. Halonen käytti valtaa vahvasti tavallaan ja esim. sai meidät pysymään NATO:n ulkopuolella. Niinistö pääsee sekä Trumpin että Putinin puheille halutessaan. Koska molemmat ovat todistetusti aikaansaavia ihmisiä, missä ovat heidän aikaansaannoksensa köyhien suhteen? Aihehan on heidän sydäntään lähellä. Ne raittiit köyhät, jotka ovat tippuneet turvaverkkojen läpi, joutuvat pärjäämään, miten pärjäävät. Tavalliselle suomalaiselle pääkaupunkiseudun asuntojonot ovat pitkiä, eikä heillä ole muuta mahdollisuutta kuin kestää ja kärvistellä. Vaikka joku päihdeongelmainen syrjäytynyt saattaa olla kykenemätön asumaan normaalissa kerrostalonaapurustossa, se ei tarkoita sitä, etteikö hänelle saisi kattoa pään päälle ja ruokaa. Kyse on loppujen lopuksi vain tahdosta ja organisoinnista.
Kun Suomeen tuli 32 000 irakilaista, ei raha ollut ongelma, eivätkä auttavat kädet liioin. Kukaan ei jäänyt pakkaseen, ja jo kauan turvapaikanhakijat ovat saaneet asunnon helposti, myös pääkaupunkiseudulta. Mutta suomiköyhällä ei ole organisoituneita auttavia käsiä, koska heidän auttamisestaan eivät pääse firmat laskuttamaan, kuten irakilaisten avulla pääsi. Eikä niitä, joiden sydän värisi liikutuksesta irakilaisten kanssa, mikään liikuta suomiköyhän tapauksessa. Oma vika, tai jotain sinne päin? Jos irakilaisille on järjestynyt tehokkaasti apua, miksei suomiköyhille järjesty? Ovatko he liian arkisia, liian tylsiä, liian ”epäseksikkäitä”, vinksahtanutta nykytermiä käyttäen?
Kuten irakilaisten kohdalla nähdään, apua kyllä saadaan järjestymään, jos todella tahdotaan. Siksi leipäjonoista voi tehdä vain yhden johtopäätöksen: auttaminen ei oikeasti kiinnosta. Ei, vaikka presidentitkin ovat osoittaneet myötätuntoaan.
Miten se on mahdollista? Eikö ketään loppujen lopuksi kiinnosta presidenttien tahtotila auttaa suomiköyhiä. Ja jos ei kiinnosta, niin ovatko nämä presidentit oikeasti niin heikkoja, ettei heidän tahdollaan ole merkitystä? Eikö heitä kukaan viitsi kuunnella, eikö heidän sanomisillaan ole merkitystä? Onko se hehkutettu ”arvojohtajuus” vain ponnetonta sanahelinää?
(kuva mika / unsplash)