Maalaispojan tappolinja II

Elämme omituisia aikoja. Kaikki näyttää jollain lailla kääntyneen päälaelleen. Maata johtavat tyttikset, joilla ei ole mitään kompetenssia tehtäviinsä. Ennen kuin kukaan alkaa huutamaan sovinismista, kannattaa kysyä itseltään: Jos sinulla olisi keskisuuri, n.150 ihmistä työllistävä firma, kenet hallituksesta palkkaisit johtamaan sitä? Marinin, Ohisalon, Anderssonin? Vaiko Saarikon? Ei sillä, että killuttimet olisivat se ratkaiseva tekijä. Vai palkkaisitko myöskään Haavistoa tai Kaikkosta?

Kepu vaihtoi ylivoimaisella enemmistöllä yhden kehnon toiseen vielä kehnompaan puheenjohtajaan. Muutama seikka kuitenkin häiritsee, ja yhden kehno voi olla myös toisen loistava.

Kukaan raskaampi nimi ei ottanut kisaan osaa. Ei edes Väyrynen, joka edelleen hellii ajatusta Suomen pelastavasta Keminmaan ritarista. Ritari nimittäin jäi sovinnolla pysäkille juuri silloin, kun hänen mukaan hyppäämistään olisi eniten kaivattu sen melkein 50 vuoden aikana, kun tämä on politiikassa huseerannut. Muutkin olivat kiusallisen hiljaa. Kulmuninkaan avaruuspuheita ei välttämättä leimannut tyhmyys, vaan tämä saattoi tietoisesti möläyttää posketonta kummeliläppää, ettei vahingossakaan tulisi valituksi.

Jos nämä raskaat nimet odottavat hallituksen nopeaa kaatumista ja uusia vaaleja, niin väärin luultu. Saarikko sai nyt ”kerran elämässä” – tilaisuuden, eikä takuulla tahdo jäädä sen enempää pätkäjohtajaksi niin hallituksessa kuin puolueessaankaan.

Saarikko on jo valmiiksi samoilla taajuuksilla muiden siskojen kanssa. Poliittinen broileri, jonka toimissa keskustalaisuus – saatikka alkiolaisuus – ei näy muuten kuin sähköpostiosoitteessa: (at)keskusta.fi. Hänelle käyvät kaikki ilmastovouhkaukset, mitä muut siskot saavat päähänsä.

Keskusta sai hänessä puheenjohtajan, jonka ansiosta hallituksella on entistä vahvempi mandaatti kyykyttää maalaispoikaa hiemaan kyykympään. Maalaispojan edusmiehiksi hakeutuneet piut paut välittivät hänen todellisesta parhaastaan. Seuraus luetaan burnoutteina, pakkohuutokauppoina ja avioeroina. ”Ei tuo tuuli enää pelloilta paskan hajua”, lauloi Kolmas Nainen aikoinaan. Nyt tuulee pelloille kalman hajua Ison Kirkon suunnalta.

Kuka muka hallituksen kaataisi? Jos hallitus kaatuu, se on uudet vaalit, eikä kukaan joojoomies – anteeksi joojoohenkilö – voi olla varma tulevaisuudestaan. Sillähän hallitus pysyy pystyssä, että se tulee voittamaan tulevaisuudessakin kaikki epäluottamusäänestykset, ja Saarikon puheenjohtajuus vankistaa hallituksen asemaa entisestään. Joojoot kaivoivat omaa kuoppaansa, koska äänestäjien kiukku tulee osumaan pahiten heihin. Ja kiukkua on totisesti luvassa – lievästi sanoen.

Mutta yhden surkea voi olla toisen loistava. Jo aikaisemmin taustalla myhäilevät setämiehet ovat saaneet ajetuksi lakeja, jotka ovat rikastuttaneet heitä, mutta joista on ollut maaseudulla lähinnä turhaa rahanmenoa ja harmia.

Kuten paskalaki : loistava osoitus oikeusvaltiomme tilasta – todellisessa sellaisessa ei tämä puliveivaus olisi tullut kuuloonkaan. Nytkin joku voi laskea hyötyvänsä autioitumisesta ja järjenköyhien rajoitusten tuoman hyödyn päälle. Taas kerran tehdään rahaa sillä, että maaseutu ja omakotitalojen pakotetaan luopumaan luontevimmista lämmitysmuodoistaan, kuten öljystä ja varsinkin puusta, ja vaihdetaan nämä halvimmillaan sähkölämmitykseen, kalleimmillaan maalämpöön. Paskapöntöt ovat vielä halpoja tähän verrattuna.

Vain kommunistisen utopian takia, joka kunnon utopian tavoin tekee kipeintä niille muille. Ei itselle tai omalle kannattajakunnalle. Liikkumisen kiusaaminen on vielä ihan oma lukunsa, josta autokauppiaat hyötyvät ilmastoa enemmän.

Saarikolle on sama, soittaako siskojen bändi iskelmää vai norjalaista örinäheviä – pääasia, että saa itse soittaa mukana. Yksi kepulainen basisti vaihtui toiseen. Kaiken poliittisen perseilyn seurauksena yhä useampi joutuu luovuttamaan ja hyvästelemään kotiseutunsa. Grynderin rakennuttama kallis kaksio kutsuu sopeutumaan Suuren Utopian pelinappulaa. Tyttisten järjenkäyttöön perustumaton haavekuva saa täyttymyksensä, kun paikallisjunan lempeä naisääni kuuluttaa seuraavan ja maalaispojan lopullisen sjoituspaikan:

Seuraavaksi Kerava – Kervo

Räsäsen noitavainot

Olisitko uskonut tämän vielä 15 vuotta sitten? Tarkoitushakuisen jahtaamisen asiasta, jossa ei todellakaan ole mitään rikosta. Aika harva muukaan olisi uskonut.

Mitä tapahtui? Nyrjähtikö maailma sijoiltaan. Ei, vaan punavihreän blokin marssi, joka käy sitä vihamielisemmäksi ja röyhkeämmäksi, mitä pidemmälle se etenee, on kulkenut pitkän matkan vuosien varrella. Nyt se katsoo olevansa sen verran vankoissa asemissa, että se voi huoletta aloittaa lopullisen vanhan arvomaailman alas repimisen. Se käyttää tunnettuja kristittyjä osoittaakseen muillekin, mikä on tämän ajan oikea ja väärä. Kun yksi niitetään julkisesti, muut ymmärtävät pitää suutaan soukemmalla.

Miksi juuri nyt? Räsäsen kirjoitus on ollut nähtävillä jo vuosia. Räsäsen kirjoitus ”Mieheksi ja naiseksi hän heidät loi” on ollut näkyvillä vuodesta 2004 Luther-säätiön sivulla. Virallinen kirkkomme luonnollisesti ei tällaista suvaitsisi. Se on jo kauan muokannut laitostaan kristinuskon tyyssijasta hengellisten kokemusten elämyspuistoksi ja pomppulinnaksi. Vuodesta 2004 se on ollut nähtävillä kolmen valtakunnansyyttäjän, seitsemän hallituksen ja neljän eduskunnan ajan. Vasta Euroopan kommunistihenkisimmän hallituksen aikana Räsänen joutui tähtäimeen.

Sisäministerinämme on Ohisalo, vaatimattomista oloista ponnistanut aikamme ideaali ”Hyvä Ihminen”. Köyhyystutkija, joka ei kuitenkaan saa kannatusta vähemmän varakkaissa lähiöissä, vaan jonka äänisaalis indikoi äänestysalueen vaurauden kanssa 2019 vaaleissa.

Kukaan ei voi osoittaa, että Ohisalo olisi ohjeistanut VKSV:tä käymään Räsäsen kimppuun, mutta itse epäilen sitä vahvasti. Jo pelkästään siksi, että kaikkien näiden vuosien jälkeen noitajahti käynnistettiin.

Räsänen on klassinen positiivisen tyylin kristitty. Sellainen näkee kaikki mielestään harhateille ajautuneet lampaat – niin rikolliset, homot kuin huoratkin – potentiaalisina pelastettavina, eikä heihin suhtauduta lähtökohtaisen pahansuovasti.

Räsäsen teksti myös heijasti tätä pohjimmiltaan myötätuntoista ”synnitön heittäköön ensimmäisen kiven”- asennetta. Siinä ei todellakaan ole mitään kiihotusta kansanryhmää vastaan, mikä taitaa olla syyttämisnimike. Siksi tapaus onkin kaivamalla kaivettu, ja siitä on väkisin yritetty leipoa rikosta.

Valtakunnansyyttäjä Toiviainen on Suomelle huomattavasti enemmän vahinkoa tekevä ihminen kuin Räsänen. Poliisin arvostus sukeltaa johtuen enimmäkseen joistain somepoliiseista, jotka varsin räikeästi halveksivat suomalaisten oikeustajua vaikuttamalla enemmänkin poliittisilta politrukeilta ja ottamalla selvästi kantaa asioihin, jotka ovat juuriltaan poliittisia. Joskus jopa mustaa valkoiseksi väittäen.

Myös oikeuslaitos Toiviaisen ansiosta on liusunut hitaaseen, mutta vakaaseen sukellukseen. Sen tien päässä on luottamusyhteiskunnan murentuminen taas yhdestä kulmasta ja jos ei nyt sentään vihamielisyyden, niin ainakin hiljaisen negatiivisuuden lisääntyminen lainkäyttäjiä kohtaan.

Toiviaista on miltei mahdoton ymmärtää. Hän ei ole mikään nuori pyrkyri, vaan tänä vuonna 66 vuotta täyttävä juristi, joka on toiminut syyttäjänä vakavissakin jutuissa, kuten Ruandan kansanmurhaoikeudenkäynneissä. Ja nyt sitten tällaisessa stalinistisessa näytelmässä.

Toiviainen tulee varmuudella tahraamaan oikeuslaitoksen, on tahrannut jo. Miksi kukaan juuri ennen eläkkeelle lähtöään tekee sellaisen teon oikeuslaitokselle, suomalaisille ja yleiselle oikeustajulle? Jos Ohisalo tai nykyhallitus olisivat ”voimakkaasti suostutelleet”, hän olisi aina voinut kehoittaa hallitusta pitämään tunkkinsa ja siirtyä eläkkeelle.

Vai pelaako Toiviainen aikaa, toivoen tämän hallituksen kaatuvan, ettei se pääsisi nimittämään uutta valtakunnansyyttäjää? Tältä hallitukselta töhnäpolitikointi virkanimityksillä onnistuu. Jopa siihen mittaan, että entinen oikeuskansleri on puhunut poliittisesta korruptiosta.

Photo by Minh Trung Tran Cao on Unsplash