RKP:n vaarallinen peli

Orpon hallituksen varsinainen työ alkaa kohtapuoliin, mutta jo nyt se vaikuttaa olevan vähemmän vakaalla pohjalla, kuin olisi suotavaa. Siitä saa kiittää RKP:tä, joka ilmeisesti jollain lailla on henkisesti edelleen Marinin hallituksessa. Ainakin kannanotot voisivat olla hyvin alkuvuodelta.

RKP on Kepun ohella todella elastinen puolue. Kaikki käy, jos ministeriaudin takapenkille pääseminen sitä vaatii. Tai ehkä Kepu vielä hieman elastisempi – pakkoruotsista RKP ei hevin luovu.

Pakkoruotsihan on nimenomaan Kepun ja lopulta aikansa itsevaltiaan Kekkosen ansiota tai syytä. 1968 opetusministeri Johannes Virolainen teki pakkoruotsista kaupat RKP:n kanssa saadakseen sen hallitukseen. Hyvät kaupat todellakin.

Mutta takaisin tähän päivään. Moraalisesta pöyristymisestä olemme saaneet lukea useasti tämän kesän aikana. Mutta kuinka viisasta se on?

RKP on saanut olla rauhassa, vaikka valtaosa vastustaa pakkoruotsia. Tätä lehmänkauppojen jäännettä on suvaittu, eikä RKP:een ole kohdistunut suurempaa vastustusta. Nyt se kuitenkin ihan itse hakee vastoinkäymisiään ja antipatiaa.

Purran 2008 kommenttien tonkiminen on naurettavaa ja epärehellistä. Koska se on sitä, se myös käy kansalaisten oikeustajuun. Se taas saa suhtautumaan RKP:een itseensä negatiivisemmin. Eikä yhden asian prosenttijengillä ole siihen varaa pidemmän päälle.

Jos RKP onnistuu kaatamaan hallituksen, kuka tahansa ehdokas sen jälkeisissä vaaleissa, joka ottaa vaaliteemakseen pakkoruotsin poistamisen, menestyy. Samalla se ottaminen vaaliteemaksi lisää itsessään RKP:n ja pakkoruotsin vastustusta. Siis RKP itse manaa omaa vastustajaansa esiin. Aika vaarallista ja lyhytnäköistä toimintaa.

Ja nimenomaan RKP:n tapauksessa pöyristely on kiusallista ja on jo hieman kapsahtanut omaan nilkkaan. Purra sanoi rumasti 2008. Mutta vielä 2007 RKP jakoi viimeiset Freudenthal – mitalinsa. Axel Olof Freudenthal oli puolestaan rotuoppidosentti, jonka mielestä suomalaiset olivat alempaa rotua.

Freudenthal harrasti  natsittelua jo ennen natseja. Missä viipyvät irtisanoutumiset ja anteeksipyynnöt?

Katumisenkin olisi syytä olla uskottavaa.

Niistä vanhoista puheista

Poliittisten vastustajien kurmotusmylly jauhaa nyt todennäköisesti kovimmalla teholla, mihin se pystyy ja mihin sen arsenaali riittää. En jaksa uskoa, että tämä tuli aivan ex-tempore. Aineistoa kaikkia peruspoliitikkoja vastaan on kasattu jo hyvän aikaa ja nyt on tullut aika tyhjentää lipas.

Pitäisikö olla suutuksissaan ja vaatia tällaisen vanhojen tonkimisen lopettamista? No ei todellakaan. On demokratian eduksi, että myöskin loanheitto sallitaan – sillähän voidaan suorittaa poliitikkojen laaduntarkkailua omalla tavallaan. Politiikka on laji, jossa on keskivertoväestöön verrattuna huomattavasti enemmän epärehellisiä ja selkärangattomia toimijoita. Se vain on näin.

On selvää, että kaikki, mitä suoltaa nettiin, sinne myös jää. Vaikka perussuomalaisissa haitallinen maahanmuutto on ollut isoja teemoja jo hyvän aikaa, se on itselläni jäänyt vähemmälle huomiolle. Tämä siksi, että Suomen pahin ongelma on systeemikorruptio, josta johtuvat myös muut ongelmat, niin edellä mainittu maahanmuutto, kuin paljon muutakin. Vaikkapa Neuvostoliiton aikaiset kätyrit tai Suuri Puhallus, mikä 90-luvun lamana tunnetaan. Näistä on myös tullut avauduttua nimimerkin takaa.

JOS Purra on mennyt 15 vuotta sitten, kolmekymppisenä käyttämään räväköitä kielikuvia, niin ei kai se niin hieno asia ole. Mutta ainoastaan poliittiset broilerit – systeemikorruption uskolliset kiekujat – älyävät olla niin pitkäjänteisiä, että eivät lausu mitään, mitä voisi myöhemmin käyttää heitä vastaan. Tavallinen ihminen sanoo, mitä ajattelee. Purra ei silloin takuulla ajatellut olevansa mitään muuta, kuin turhautunut tavis.

Loanheitto ja vanhojen kaivelu on mennyt uudelle asteelle nyt ja se on hyvä asia. Nimittäin nyt voidaan myös talikoida muidenkin tunkioita paljon ahkerammin  ja se haju tulee olemaan karseata. Jos neuvostokätyrit ja lamalahtarit selvitetään, muista muistikorteille tallentuneista pikku ”sessioista” puhumattakaan ja ne julkistetaan, Purran ”neekeröinti” – joka on ikävää, mutta kaiketi ainakin osittain sen aikaisen hyssyttelyilmapiirin tulosta –  tulee olemaan vielä varsin kevyttä kamaa.

Joten kiitos tästä. Nyt kaikki persujen luurangot tulevat päivänvaloon kerralla, eikä niitä voi kauhistella kuin kerran. Mutta kun ryhdytään puhumaan maan todellisista, tarkoituksellisista pahoista teoista, niin katsotaan sitten, kuinka kovasti moraaliposeeraus kiinnostaa. Eikä kiinnosta paljoa, veikkaan ma,