Niistä vanhoista puheista

Poliittisten vastustajien kurmotusmylly jauhaa nyt todennäköisesti kovimmalla teholla, mihin se pystyy ja mihin sen arsenaali riittää. En jaksa uskoa, että tämä tuli aivan ex-tempore. Aineistoa kaikkia peruspoliitikkoja vastaan on kasattu jo hyvän aikaa ja nyt on tullut aika tyhjentää lipas.

Pitäisikö olla suutuksissaan ja vaatia tällaisen vanhojen tonkimisen lopettamista? No ei todellakaan. On demokratian eduksi, että myöskin loanheitto sallitaan – sillähän voidaan suorittaa poliitikkojen laaduntarkkailua omalla tavallaan. Politiikka on laji, jossa on keskivertoväestöön verrattuna huomattavasti enemmän epärehellisiä ja selkärangattomia toimijoita. Se vain on näin.

On selvää, että kaikki, mitä suoltaa nettiin, sinne myös jää. Vaikka perussuomalaisissa haitallinen maahanmuutto on ollut isoja teemoja jo hyvän aikaa, se on itselläni jäänyt vähemmälle huomiolle. Tämä siksi, että Suomen pahin ongelma on systeemikorruptio, josta johtuvat myös muut ongelmat, niin edellä mainittu maahanmuutto, kuin paljon muutakin. Vaikkapa Neuvostoliiton aikaiset kätyrit tai Suuri Puhallus, mikä 90-luvun lamana tunnetaan. Näistä on myös tullut avauduttua nimimerkin takaa.

JOS Purra on mennyt 15 vuotta sitten, kolmekymppisenä käyttämään räväköitä kielikuvia, niin ei kai se niin hieno asia ole. Mutta ainoastaan poliittiset broilerit – systeemikorruption uskolliset kiekujat – älyävät olla niin pitkäjänteisiä, että eivät lausu mitään, mitä voisi myöhemmin käyttää heitä vastaan. Tavallinen ihminen sanoo, mitä ajattelee. Purra ei silloin takuulla ajatellut olevansa mitään muuta, kuin turhautunut tavis.

Loanheitto ja vanhojen kaivelu on mennyt uudelle asteelle nyt ja se on hyvä asia. Nimittäin nyt voidaan myös talikoida muidenkin tunkioita paljon ahkerammin  ja se haju tulee olemaan karseata. Jos neuvostokätyrit ja lamalahtarit selvitetään, muista muistikorteille tallentuneista pikku ”sessioista” puhumattakaan ja ne julkistetaan, Purran ”neekeröinti” – joka on ikävää, mutta kaiketi ainakin osittain sen aikaisen hyssyttelyilmapiirin tulosta –  tulee olemaan vielä varsin kevyttä kamaa.

Joten kiitos tästä. Nyt kaikki persujen luurangot tulevat päivänvaloon kerralla, eikä niitä voi kauhistella kuin kerran. Mutta kun ryhdytään puhumaan maan todellisista, tarkoituksellisista pahoista teoista, niin katsotaan sitten, kuinka kovasti moraaliposeeraus kiinnostaa. Eikä kiinnosta paljoa, veikkaan ma,

Sieppi parempi PM kuin Marin

Sanna Marin on ilmoittanut haluavansa ravistella pääministeri-instituutiota ja sen hän on todella tehnytkin. Kun keski-ikäistymistä lähestyvä ikuinen kiukutteleva teini sen tekee, niin ainakin boomerit (=ne,  jotka eivät ymmärrä Sannan bailaamista työaikana) kaipaavat hartaasti vastuullisempia vallankäyttäjiä.

Mietitään kuitenkin hetki uusia tuulia. Marin on someajan PM ja ajat muuttuvat aina väistämättömästi. Somen käyttö tullee lisääntymään harmaantuvilla setämiehilläkin, jos mielivät pysyä kehityksessä mukana.

Ja mietitään vielä hetki lisää – jos Marinin kykyä pääministeriksi mitataan hänen itsensä rakentamilla standardeilla, onko hän paras mahdollinen kandinaatti silloin? Vai olisiko joku muu parempi Marinin tyylinen PM? On ja vielä reippaasti parempi. Esimerkiksi rutinoitunut somevaikuttaja Sara Sieppi. Seuraavassa perustelut:

Someosaaminen:

Jos ihminen saa elantonsa isolta osin somen kautta, niin kyllä hän silloin sen osaa. Sieppi osaa. Marin seuraajat vähenevät samaa tahtia hänen poliittisen asemansa kautta. Sieppi ei myöskään ole ostanut facetykkäyksiä. Marinin kommentteja voi tykätä mökinmummo Intiasta. Tuhat tykkäystä henkilöiltä, jotka eivät pahemmin Suomesta tiedä tai suomea osaa, olisi hyvä vitsi vaikkapa Britanniassa.

Politiikka:

Sieppi on epäpoliittinen henkilö, eli hän ei liene niin hyvin kartalla yhteisestä päätöksenteosta ja asiaosaamisesta. Mutta Marin on aivan yhtä kujalla. Hän väistelee A-Studion kaltaisia ohjelmia, joissa ei voi piiloutua iskulauseiden taakse, pitää osoittaa osaamistaan ja perustella väitteensä uskottavasti. Viihdeohjelmissa – missä Marin viihtyy kyllä – molemmat pärjäisivät yhtä hyvin.

Tuotemarkkinointi ja malliposeeraus:

Sieppi vetää pidemmän korren helposti vahvalla ammattitaidollaan. Mariniakin saattaisi kiinnostaa, onhan hän lajia kokeillutkin – mutta ei ehkä sittenkään hyvä idea.

Työmoraali:

Sieppi on menestynyt varsin epävarmassa markkinaympäristössä, joissa mokaaminen johtaa yhteistyökumppaneiden kaikkoamiseen ja leivän loppumiseen. Se puhuu omasta puolestaan sitoutumisesta ja hyvästä työmoraalista. Marinin työmoraalista kertoo bailaaminen työaikana vaikka tärkeitä ja kalliita asioita, kuten Uniper, olisi vaakalaudalla. Aika moni muukin bailumimmi voi sanoa ”kävelleensä ihan itse autoonsa ja sieltä pois”

Käytöstavat:

Marin on kuin Greta Thunbergin isosisko – vaivoin peiteltyä kiukkua ja lapsellista päälle puhumista, josta Orpo on viimeksi saanut osansa. Kyllä Marinkin osannee käyttäytyä – jos ei muualla niin Davosissa isännän VEF:in Schwabin edessä. Hyvä käytös on kuitenkin rajoitettua ja Marin tee-itse-kaikkivaltiaana jakaa suopeutta vain niille, joiden hän katsoo olevan sen arvoisia. Siepin huonosta käytöksestä ei ollut otsikoita – lie siksi, että hän ei ole antanut sellaisiin otsikoihin aihetta.

Taikaseinä:

Sieppi on muodostanut verokertymää ja maksanut veroja. Marin ja itse asiassa koko hallitus ovat olleet valtaosan elämästään saaneet palkkansa muiden tekemistä verotuloista. Kavereista tehtiin alivaltiosihteereitä, hallitus törsää rahaa enemmän  omaan hyvinvointiinsa enemmän kuin koskaan.

Ulkonäkö:

Kauneus on katsojan silmässä, kuten aina. Mutta koska Marin käyttää ulkonäköään hyödykseen, niin voi kysyä: Olisiko Marin pärjännyt missikisoissa? Sieppi pärjäsi.

Siis, jos Marin määrittää sen, millainen pitäisi pääministerin olla tulevaisuudessa, Sieppi olisi siihen hommaan Marinia pätevämpi!

Original Photo by Jared Subia on Unsplash