Ihmisoikeudet ovat viime vuosien aikana ottaneet vihdoin ja viimein kehitysaskeleita syrjimättömän, tasa-arvoisen, vihasta vapaan maailman puolesta. Tuntuisi kuin pitkän hyytyneen, ahdistavan ja alistavan henkisen ja kulttuurisen jääkauden jälkeen vihdoin henkinen ilmastomuutos on heräämässä ja lämmittämässä jo nupulleen ehtineitä eri ihmisyyden uusia muotoja.
Taistelumme toksisen maskuliinisuuden kiirastulessa on toki ihanasti edennyt, mutta pitkä marssimme on hädin tuskin edes puolivälissä ja paljon on tehtävää, ennen kuin joka suunnasta tökkivät alistamisen kuvastot saadaan riisuttua tai vähintään niiden myrkyllinen merkitys laimennettua humanismin tieltä. Eräs riiston kuvaston räikeimmistä esimerkeistä on juuri nyt tunkemassa sisään koteihimme, mediaamme ja lompakkoomme: joulupukki.
On käsittämätöntä, että kaikkein törkein patriarkaalisuuden ruumiillistuma, valkoisen etuoikeutetun heteromiehen stereotyyppi joulupukki saa edelleen myhäillä alentuvan muka hyväntahtoisesti ja levittävän valkoisen ylivaltansa sanomaa globaalisti punavalkoisessa nutussaan ja harmaassa parrassaan.
Sillä kuka on niin etuoikeutettu, kuin vanha heteroäijä, joka korostaa ylivoimaisuuttaan jakamalla lahjoa niille muille. Tämä kääkkä sosiaalidarwinistisesti lahjoo niitä, jotka ”ovat kilttejä” – siis alistuvat patriarkaatin tahtoon ja risuja kaikille niille, joita kiltteyden orjuutus ei kiinnosta. Tämä toisintaa suoraan sortavia rakenteita orjuuden alkuajoista lähtien. Hyvä isäntä kohtelee tahtonsa mukaan orjia ja niskuroivat saavat ruoskaa. Siksi pukki tuo risuja – ne ovat vain huonosti verhottu ruoskan symboli. Ihmisille ei jää muuta mahdollisuutta kuin ”olla kilttejä” risuruoskan uhalla.
Joulupukkiin on myös ujutettu salavihkaa väkivallan piilokuvasto. Mitä parta tuo mieleen arjessa? Se on suora vihje alitajunnallemme niin bikerjengeihin kuin viikinkeihin, joiden kolonialismista ja valloitus / ryöstöretkistä lukuisat kansat saivat katkerasti kärsiä. Poro on paitsi eräs kulttuurisen omimisen tunnusmerkit täyttävä esimerkki, myös eräänlainen moottoripyörän tai viikinkiveneen korvike, joka ohjastamalla pukki pääsee pelokkaisiin koteihin jakamaan tuomiotaan.
Joulupukki on siis valkoisen ylivallan ja väkivallan uhalla ratsastava tuomari, palkitsija ja pyöveli, joiden alle on kaikkien kansojen alistuttava. Ja tätä väkivallan kuvastoa me opetamme lapsillemme vuosikymmenestä toiseen. Lahjoja tai risuja. Alistumista tai ruoskaa.
Siksi tämä pullea hyvin syönyt orjanomistajan hahmo on syytä canceloida ihmisyyden vastaisena salakavalana hirviönä. Kuinka kukaan voi tuntea luottamusta hahmoon, jonka tarkoitusperät ovat pohjimmiltaan niin räikeästi eriarvoistavan kehityksen motivoimia?
Voi kuitenkin olla, että joulupukki on liian vahva instituutio kitkettäväksi kerralla ja nopeasti. Silloin pitäisi toimia, kuin evankelisluterilainen kirkkommekin – joka sekin jouluna viettää merkkipäiväänsä – toimii, eli päivittää itseään kohti ihmiskasvoisempaa olemusta ja suvaitsevaisuuden valoa. Jos voisin toivoa, niin:
Minun joulupukkini ei tule ainoastaan pimeimpään vuodenaikaan, vaan useammin. Tuoden lahjoja jokaisella kerralla.
Minun joulupukkini tuo lahjoja kaikille. Hän ei syyllistä ihmisiä heidän tekojensa perusteella eikä karsinoi heitä ”kiltteihin” tai ”tuhmiin”
Minun joulupukkini ei näytä valkoisen patriarkaatin tyypilliseltä sortajalta. Hänellä ei ole syrjäytyneen, bikerin tai viikingin partaa luomassa alitajuista uhkaa.
Minun joulupukkini ei kulttuurisesti omi eikä kiusaa rekikuormalla poroa, mutta voisi monikulttuurisuutta kunnioittaen ja ilmastoystävällisesti tulla vaikkapa lentävällä matolla. Kuten tiedämme, karjatalous on merkittävä ilmastoa rasittava elementti globaalisti ja porotalouskin on osa ilmastotuhoa.
Minun joulupukkini ei pukeudu punavalkoiseen. Minun joulupukkini puvussa ovat valkoisen tilalla vihreät hihansuut ja kaulukset. Vihreä on nimenomaisesti joulun väri ja punavihreä puku symboloi kauniisti sitä tulevaisuutta, minne toivottavasti ihmiskunta on matkalla.
No joo, yritin hieman jäljitellä Keijo Kaarisadetta. Mutta tässä kieli poskessa tehdyssä postauksessa on myös vakavampi puolensa. Kuten olemme monesti nähneet, tämän päivän pahkasikavitsiä saattaa joku toinen vaatia tosissaan huomenna. Enkä yllättyisi, vaikka ensi jouluksi joku Berkeleyn yliopiston pullakäsi hakisi irtopisteitä tällä asialla.
Hyvää Joulua kaikille joulua arvostaville ja hyvää Wokea kaikille muille!
Photo by hue12 photography on Unsplash