Reino Meres: Isku Kouvolaan

Kumea räjähdys kuului selvästi Viktorin päivystyspaikalle uudelle RRT-terminaalille. Noin kilometrin päässä ratapihalla metanolilla lastattu säiliövaunu räjäytettiin juuri tasan kello 20 vapunaattona, kuten oli suunniteltu. Kouvolan pelastus – ja turvallisuusviranomaisille olisi tiedossa paha työtehtävä. Metanoli palaa värittömällä liekillä ja siellä olisi lisää vaunuja odottamassa, jotka saattaisivat kuumuudesta syttyä ja räjähtää.

Viktor tumppasi savukkeensa, katsoi vielä kerran kelloaan ja virnisti. Tshuna on totisesti tyhmä – ja halpa.

Operaatio Ukrainaan onnistui ja meni suunnitellusti. Zelenskyi tapettiin, ruumis hävitettiin saman tien ja nukkehallitus asetettiin paikalleen. Suomen tyttöhallitus on täydessä paniikissa ja heidän asiamiehensä jo KGB:n ajoilta vakuuttaisivat, että nyt kannattaa pyrkiä pysymään nöyränä. Vaikka se ei riittäisikään.

Oli aika ”tehdä Krimit” suomalaisille ja palauttaa Kymijoki Imperiumin rajajoeksi. Näin saataisiin lisää puskurivyöhykettä Pietaria suojaamaan. Ja tsuhnalle muistutus siitä, kuka käskee ja ketä totellaan,

Juuri nyt rajan ylittää yli kilometrin pitkä juna täynnä sotilaita, aseita, kevyitä hyökkäysvaunuja ja miehistönkuljetusvaunuja. Tämä juna olisi tunnissa Vainikkalasta Kouvolassa. Uusi terminaali on myös kilometrin pitkä ja korkeutta vaunusta maahan olisi alle metri. Kontin sivuseinät oltiin rakennettu laskusilloiksi, jolla kalusto saatiin ajettua maalle.

Kun juna pysähtyy, se purkaisi vartissa sisältönsä Kouvolaan. Kouvola olisi sekasorrossa räjähdyksen takia ja armeija olisi kutsuttu hätiin. Sekä Utin että Vekaranjärven (Suomen suurin) varuskunnat olisivat puolityhjinä.

Utti vallattaisiin puolessa tunnissa ja Vekaranjärvi tunnin sisään.

Tätä oltiin harjoiteltu kuukausia. Jo ennen Ukrainan operaatiota Kouvola oli päätetty seuraavaksi osatavoitteeksi. Tsuhnalla olisi kaksi vaihtoehtoa: joko hyväksyä uusi rajalinja Kotkasta Savonlinnan kautta Värtsilään tai ryhtyä sotimaan. He olisivat jo lamauttaneet suuren osan Suomen sotilasvoimasta ja logistiikasta. Utin kenttää voitaisiin käyttää RRT:n lisäksi Venäjän omaan sotilaslogistiikkaan. Aivan kuten Hostomelissa olevaa Antonovin kenttää käytettiin Ukrainassa.

Viktor katsoi jälleen kerran kelloaan; kohta häne toverinsa saapuisivat. Huomiseen olisi alle neljä tuntia aikaa. Huomenna tsuhnan krapula-aamu olisi pahempi kuin mikään edellisistä. Imperiumi ottaisi omansa.


 

RRT II: MOT & 30 miljoonan huti

Kun RRT-hanke julistettiin ja nuijan kopautuksella lyötiin päätetyksi, ennen sitä käyty keskustelu oli melkoisen tunteisiin vetoavaa. Eräs ei – ihan – rivivaltuutettu sanoi asiasta päätetyssä valtuuston kokouksessa suutin piirtein näin, että ”jos hanketta ei hyväksytä, voidaan pikkuhiljaa ryhtyä sammuttelemaan valoja”. Ne taisivat olla ne ”kuuluisat viimeiset sanat”, joita tämäkään paikkansa uusimista tavoitteleva mies ei mielellään muistele.

Suhtauduin epäillen tähän. Miten ihmeessä on fiksua syöttää Keski-Euroopan tavaraliikennettä Kouvolasta käsin perustuen siihen, että omat junareitit Kiinasta Saksaan olisivat tukossa? Kouvolasta kun ensin pitäisi ensin ajaa 150 km konttia Helsinkiin, mennä paatilla lahden yli ja sitten Tallinnasta kuljettaa konttia 660 km, jolloin päästäisiin Varsovaan? Tämä nimittäin oli se RRT-hankkeen alkuperäinen myyntiargumentti, jolla tätä myytiin. Myöhemmin on tullut kaikenlaista hätäselitystä Venäjän liikenteestä alkaen. Kyseenalaistaessani tätä eräs valtuutettu jopa puolestaan kyseenalaisti järjenjuoksuani.

Tästä sisuuntuneena tein asiasta loppukesällä 2019 selvityksen, joka julkaistiin lokakuussa -19 Kouvolan Perussuomalaisten sivulla. Linkki siihen jutun lopussa.

Joulukuussa MOT teki samasta asiasta jutun, jossa ruodittiin hanketta ja haastateltiin hankkeen puuhamiehiä, Kinnon velikultia Simo Päivistä, Martti Husua sekä Unytrade Oy:n Valeri Zhukia. Tässä käytetyt lainaukset  ovat MOT:n käsikirjoituksesta. Linkki MOT:n ohjelmaan myös jutun lopussa.



” Aloite koko kuvioon tuli Kazakstanista.

Vuosi oli 2012 ja Simo Päivinen oli juuri palkattu kaupungin sijoittumis- ja markkinointihankkeen vetäjäksi.

Simo Päivinen: Se oli loppuvuodesta tapasin Kazakstanin suurlähettilään Suomen suurlähettilään ja hänen kanssa sitten keskusteltiin näistä logistiikka-asioista ja hän sitten mainitsi, jotta he ois halukas kehittämään tätä konttiliikennettä. Hän oli kysellyt täällä, mutt kukaan ei ollu innostunu. No mehän innostuttiin siitä.”

MOT:in toimittaja ihmetteli Päiviselle yhteistyökumppanien pienuutta

” MOT:Kuka tässä pyörittää tätä liiketoimintaa?

Simo Päivinen, Kouvola Innovation, kehittämispäällikkö: Täss on tota niin itse asiassa niin tällä hetkellä tai sillon alotuksessa niin siinähän oli tää operaattori Kazakstanin rautatiet mikä oli ihan olennainen. Ja tota hehän sillon valitsi täältä toimi yhteistyökumppanit ja ne oli kaks kouvolalaista yritystä, jotka he valitsi.

Reitin pääpyörittäjäksi tuli toimintansa vasta aloittanut yritys, kakkosrooliin löytyi paikallinen logistiikkafirma. Molemmat kouvolalaisia, ei kokemusta Kiinasta.

MOT: Miks ihmeellä te ette hommanneet tähän vähän isompaa toimijaa yhteistyökumppaniks, jolla olis resurssia pyörittää tätä näin?

Simo Päivinen: No tässähän oli niin kun kerroin niin nää valinnat on tehnyt joku muu kun me ei olla siinä valinnassa oltu mukana ja eli tää alun pitäen nyt täähän tuli sieltä KTZ Expressiltä. (KTZ = Kazakstanin rautatiet)

ne halus ne halus sillai, ett se ei profiloidu mihinkään tiettyyn isoon globaaliseen kuljetus- tai huolintayhtymään. Vaan ne halus jotta se on tämmönen neutraali toimija ja ne näki koska hehän hallitsi sitä koko reittiä.”

KTZ valitsi yhteistyökumppaneikseen Kouvola Cargo Handlingin ja Unytraden. Simo Päivinen istui itse hetken aikaa viimeksi mainitun yrityksen hallituksessa, kunnes huomasivat, ettei tällainen nyt ollut oikein soveliasta. Kyseessä oli MOT:n mukaan pöytälaatikkoyritys, joka otti hankkeesta vetäytyneen venäläisyrittäjän paikan. Unytraden toimitusjohtajana toimii Valeri Zhuk, joka on ollut Kinnon kanssa tekemisissä aiemminkin, Kinnon konsulttina. MOT:n juttu on hieman epätarkka tämän suhteen, mutta lopputulemana Unytrade Zhuk vetäjänään sai yhteistyökumppanin aseman.

Tällä setillä ja näillä pelaajilla käynnistettiin hanke, joka maksaa kouvolalaisille vajaa 30 M€ näin alkuun.  Ei aiemmin tämänkaltaisissa hankkeissa ansioituneita toimijoita, ei todellisia pelaajia, kuten isoja logistiikkayrityksiä. Kilometrin purkulaituri oli pakko väenväkisin rakentaa, vaikka asia olisi voitu aivan hyvin hoitaa tekemällä laiturista esim. 300 metrinen ja liikuttamalla junaa purkamisen edetessä. Mutta ei – komiaa pitää olla vaikka ei olisi varaakaan.

Kouvola on epäonnistuneiden hankkeiden Amerikka. Näitä hankkeita ei niinkään selitä huono onni kuin vauhtisokeus ja epärealismi. China Center oli vielä maanläheisimmästä päästä. Huomattavasti korkealentoisempia olivat ”Kouvolasta Euroopan Piilaakso”, koeputkitehdas, Kouvolan Yrittäjäpuisto, Leishin, pilvenpiirtäjä Kouvolaan, WoodInno nyt ensimmäisenä mieleen tulevina. Jossain toisaalla saatettaisiin ottaa opiksi, mutta täällä tuntuu mopo löytävän tiensä ojaan kerta toisensa jälkeen.

Ei olisi mahdottomuus, että Kouvola talousahdingossaan myy terminaalialueen halvalla vaikkapa Logicorille, samalle kiinalaisten omistamalle yritykselle, joka omistaa jo nyt 72000 m2 varastotilaa Teholan-Kullasvaaran alueella. Kouvola ottaa takkiinsa kymmeniä miljoonia ja kaikki levittelevät käsiään ties kuinka monennetta kertaa: ”Työpaikkojahan me tänne vain halusimme.”

https://kouvola.perussuomalaiset.fi/kannanotto/kouvolan-rrt-hanke/

https://areena.yle.fi/1-4530628