Marin, SDP & EK-vaalit

Marin on 36-vuotias teini, jolla ei todellakaan paukut riitä pääministerin pestiin. Mutta miten tästä päästään eteenpäin?


2023 EK-vaaleihin ei ole demareilla asiaa Marin keulakuvanaan. Jos lähtevät, pataan tulee paljon railakkaammin kuin Urpilaisen aikana, joka hänkään ei kovin hääppöinen ollut. Mutta hänen verkkosukka-repäisynsä ovat kevyttä kamaa verrattuna Helsingin yössä useita öitä pörräävään Mariniin, josta on pakko päästä eroon. Hän ei kuitenkaan lähde ihan helpolla virastaan. Hän lohkaisi, että ”en väistä vastuuta”, kun punavihreät oikeauskoiset kampesivat basistipuolue  Kepun avulla edeltäjänsä Rinteen ulos melko kevyin perustein. Nyt se vastuunkanto sitten punnitaan ja on aika ilmeistä, kuinka todellista ja Suomen etujen mukaista se on.

Muut puolueet ovat ihmeen hiljaa, joka sekin kertoo siitä, että kuhina käy kulisseissa kovana. Marin on nyt demareille rasite, myös Kepulle tulee rökäletappio seuraavissa vaaleissa. Miten tästä tilanteesta ulos?

Jos Sanna fudutetaan, niin demarit pääsevät nollaamaan tilanteen. Jos kuitenkin hallitus jatkaa ensi kevääseen, demarien lisäksi myös Kepu tipahtaa. Joten saattaa olla, että tulee ennenaikaiset vaalit, joissa Kepu pääsee esiintymään selkärankaisena osallistuessaan kokkareiden ja persujen kanssa epäluottamuslauseeseen ja kaataessaan hallituksen. Demarit esiintyvät suoraselkäisenä fuduttaessaan Sannan ulos. Myös oppositio saa ryhtipisteitä vaatiessaan tämän eroa.

Eli voi olla, että näin tämä pelautuu: Sanna ulos, epäluottamuslause ja hallituksen kaataminen. Toimitusministeriönä ehkä helmikuuhun ja uusiin vaaleihin asti. Demarit ja Kepu ovat pesseet kasvonsa ja taas mennään. Uhka persujen megajytkystä pienenee.

Mutta mites Sanna? Todennäköisesti hänelle luvataan joku höpökomissaarin tai muu ylipalkattu EU-kampawiinerivirka. Kaikki voittavat. Sanna pääsee Brysseliin aikuistumaan ja pois kotimaan julkisuudesta, Suomen poliitisessa kesäteatterissa kaikki voivat esittää kunnollisia ja vastuullisia.

Bussikuski bussin alle – ja suomalaiset perässä

Rinteen hallituksesta tuli ennätysajassa Marinin hallitus. Levätessään rankkojen hallitusneuvottelujen jälkeen syyskuuhun asti Rinteen hallitus kesti käytännössä alle kolme kuukautta.  Syy Rinteen lähtöön oli loppujen lopuksi varsin heppoinen. Verrattuna siihen bullshittiin, mitä edeltävät pääministerit ovat pokkana suoltaneet, Rinne oli vielä kevyttä partiolaissarjaa. Tällainen sattumus tällä kertaa – bussikuskista bussin alle – mutta kuinka sattumus loppujen lopuksi?

Suomalaisten kannalta Rinteen vahva tahto päästä pääministeriksi tulee maksuun viiveellä. Kun ilmastofundamentalistinen huuhaaohjelma julkistettiin, niin suhtauduin siihen kuin varmaan moni muukin; tolkutonta, mutta tuskin tulee toteutumaan. Luotin Rinteen terveeseen järkeen, taustaan ja suhteisiin muihin valtaveikkoihin, että kohtuuttomuuksia ei pääse tapahtumaan. Että hallitusohjelma olisi lähinnä suuntaa antava ohjeistus.

Rinne saattoi suhtautua voimasiskojen vaatimuslistaan ”joojoo”-asenteella uskomatta, että sitä ryhdyttäisiin ajamaan tosissaan. Mutta nyt kun Rinne heitettiin bussin alle, ei mikään estä toteuttamasta järjenvastaisimpiakaan ideoita, eikä punavihreässä kuplassa ideat ihan äkkiä lopu kesken.

Kulmuni on tämän hallituksen heikoin lenkki. Saattaa olla, että Kepu kosti Jätteenmäen potkut Kulmunia ohjeistamalla, kuten on väitetty, mutta en välttämättä usko sitä. Epäilyä aiheuttaa, että jäljelle jäänyt voimakolmikko Marin /Ohisalo /Andersson ovat paitsi aatteiltaan hyvin lähellä toisiaan, myös eri vaalipiireistä. Vaikka he ammentavat samanhenkisestä äänestäjäkunnasta, he eivät kuitenkaan syö toistensa ääniä. He ovat punavihreistä keskittymistä Helsingistä, Tampereelta ja Turusta. Kun he luukuttavat tavoitteitaan läpi näyttävästi, heidän kaikkien suosio ja asema vaalipiireissään vain vankistuu, koska heidän äänestäjiäänkään eivät tylsät realiteetit puristele!

Voisin yllättyä enemmänkin, jos myöhemmin kävisi ilmi, että voimasiskot eivät ainakaan voimakkaasti yrittäneet estää Rinteen ulosheittämistä, tai olisivat suorastaan tukeneet sitä, koska se avasi heille vapaan ladun. Tästä eteenpäin hallitusohjelmaa toteutetaan pilkulleen, vaikka puskutraktorilla jyräten.

Tämä tietää suomalaisille taloudellista ruttoa ja koleraa. Kaikkialla muualla paitsi voimasiskojen kaupunkien ydinalueilla elämä oikeasti hankaloituu ja miksi? Siksi, että 70-luvun taistolaisuutta muistuttavaa, ilmastofanatismin nimissä suoritettavaa Suurta Utopiaa päästäisiin toteuttamaan. Paketti on pelottavan samankaltainen. Ovat edistyksen etujoukot, joiden suuri missio on ajaa pimeydessä löntystävää vaalikarjaa haluttuun suuntaan. Aina joku kärsii – tässä tapauksessa valtaosa suomalaisista – mutta hei: ei voi tehdä munakasta, jos ei riko munia!

Voimasiskot ovat tämän edistyksen keihäänkärki, ja kuten edistyksellisille aina on kuulunut, ovat he sosiaalisesti vaalikarjan yläpuolella. Kaikki poliittisia broilereita, joten tylsä arkirealismi ei pääse sotkemaan huikeita visioita. Andersson on lentänyt ylemmässä sosiaaliluokassa aina, Ohisalokin muuttanut Itä-Helsingistä keskustan luxustaloon. Ainoastaan Marin on hieman sidoksissa vanhaan viiteryhmäänsä. Tampereen työväenyhdistykset laittoivat 2019 EKV -kampanjaan 5750€ ja Palvelualojen ammattiliitto PAM 3000€. PAM edustaa mm. niitä kaupan kassoja, joka Marinikin on aikoinaan ollut.

Kun tämä hallitus saa ilmastofanatismiaan tehdyksi, mitä se tarkoittaa vaikkapa sille kaupan kassalle? Kassa on sieltä matalammasta palkkaluokasta ja työtunnit vaihtelevia. Hänellä ei ole varaa hybridiautoihin, joten hän sahaa töihin luotettavalla perus -Corollalla. Jos hän haluaa asua omakotitalossa, hänen kukkarolleen sopiva talo löytyy kauempana. Vaikkapa Ikaalisista, n.50 kilometriä Tampereelta.

Jos hän käy Tampereellä töissä, Marinin hallitus kurittaa häntä ilmastofanatismin nimissä niin, että hänellä ei välttämättä ole enää varaa niin pitkiin työmatkoihin. Aina pahempi, jos hänen talonsa on öljylämmitteinen, lisää sanktiota pukkaa entisen päälle. Palkka ei kuitenkaan nouse ja kokonaisverotus kasvaa. Siispä hän joutuu joko luopumaan työpaikastaan tai asuinpaikastaan. Marinin hallitus on saavuttanut Suurta Utopiaansa, mutta kaupan kassa, jonka ammattiliitto on ollut tukemassa häntä kurmottavaa pääministeriä, saa myydä tappiolla maaseudun talonsa ja muuttaa kaupungin vuokrakaksioon muistelemaan entistä vapauttaan valita itse tahtonsa mukaan.

Mut hei, Suuri Utopia vaatii uhrauksia.  Ei voimasiskojen, mutta joidenkin muiden.

Kuva chuttersnap / unsplash