Rinteen hallituksesta tuli ennätysajassa Marinin hallitus.
Levätessään rankkojen hallitusneuvottelujen jälkeen syyskuuhun asti Rinteen hallitus
kesti käytännössä alle kolme kuukautta.
Syy Rinteen lähtöön oli loppujen lopuksi varsin heppoinen. Verrattuna
siihen bullshittiin, mitä edeltävät pääministerit ovat pokkana suoltaneet,
Rinne oli vielä kevyttä partiolaissarjaa. Tällainen sattumus tällä kertaa –
bussikuskista bussin alle – mutta kuinka sattumus loppujen lopuksi?
Suomalaisten kannalta Rinteen vahva tahto päästä
pääministeriksi tulee maksuun viiveellä. Kun ilmastofundamentalistinen
huuhaaohjelma julkistettiin, niin suhtauduin siihen kuin varmaan moni muukin;
tolkutonta, mutta tuskin tulee toteutumaan. Luotin Rinteen terveeseen järkeen,
taustaan ja suhteisiin muihin valtaveikkoihin, että kohtuuttomuuksia ei pääse
tapahtumaan. Että hallitusohjelma olisi lähinnä suuntaa antava ohjeistus.
Rinne saattoi suhtautua voimasiskojen vaatimuslistaan
”joojoo”-asenteella uskomatta, että sitä ryhdyttäisiin ajamaan tosissaan. Mutta
nyt kun Rinne heitettiin bussin alle, ei mikään estä toteuttamasta
järjenvastaisimpiakaan ideoita, eikä punavihreässä kuplassa ideat ihan äkkiä
lopu kesken.
Kulmuni on tämän hallituksen heikoin lenkki. Saattaa olla,
että Kepu kosti Jätteenmäen potkut Kulmunia ohjeistamalla, kuten on väitetty,
mutta en välttämättä usko sitä. Epäilyä aiheuttaa, että jäljelle jäänyt
voimakolmikko Marin /Ohisalo /Andersson ovat paitsi aatteiltaan hyvin lähellä
toisiaan, myös eri vaalipiireistä. Vaikka he ammentavat samanhenkisestä
äänestäjäkunnasta, he eivät kuitenkaan syö toistensa ääniä. He ovat
punavihreistä keskittymistä Helsingistä, Tampereelta ja Turusta. Kun he
luukuttavat tavoitteitaan läpi näyttävästi, heidän kaikkien suosio ja asema
vaalipiireissään vain vankistuu, koska heidän äänestäjiäänkään eivät tylsät
realiteetit puristele!
Voisin yllättyä enemmänkin, jos myöhemmin kävisi ilmi, että
voimasiskot eivät ainakaan voimakkaasti yrittäneet estää Rinteen
ulosheittämistä, tai olisivat suorastaan tukeneet sitä, koska se avasi heille
vapaan ladun. Tästä eteenpäin hallitusohjelmaa toteutetaan pilkulleen, vaikka
puskutraktorilla jyräten.
Tämä tietää suomalaisille taloudellista ruttoa ja koleraa. Kaikkialla
muualla paitsi voimasiskojen kaupunkien ydinalueilla elämä oikeasti hankaloituu
ja miksi? Siksi, että 70-luvun taistolaisuutta muistuttavaa, ilmastofanatismin
nimissä suoritettavaa Suurta Utopiaa päästäisiin toteuttamaan. Paketti on
pelottavan samankaltainen. Ovat edistyksen etujoukot, joiden suuri missio on
ajaa pimeydessä löntystävää vaalikarjaa haluttuun suuntaan. Aina joku kärsii –
tässä tapauksessa valtaosa suomalaisista – mutta hei: ei voi tehdä munakasta,
jos ei riko munia!
Voimasiskot ovat tämän edistyksen keihäänkärki, ja kuten
edistyksellisille aina on kuulunut, ovat he sosiaalisesti vaalikarjan
yläpuolella. Kaikki poliittisia broilereita, joten tylsä arkirealismi ei pääse
sotkemaan huikeita visioita. Andersson on lentänyt ylemmässä sosiaaliluokassa
aina, Ohisalokin muuttanut Itä-Helsingistä keskustan luxustaloon. Ainoastaan
Marin on hieman sidoksissa vanhaan viiteryhmäänsä. Tampereen työväenyhdistykset
laittoivat 2019 EKV -kampanjaan 5750€ ja Palvelualojen ammattiliitto PAM 3000€.
PAM edustaa mm. niitä kaupan kassoja, joka Marinikin on aikoinaan ollut.
Kun tämä hallitus saa ilmastofanatismiaan tehdyksi, mitä se
tarkoittaa vaikkapa sille kaupan kassalle? Kassa on sieltä matalammasta
palkkaluokasta ja työtunnit vaihtelevia. Hänellä ei ole varaa hybridiautoihin,
joten hän sahaa töihin luotettavalla perus -Corollalla. Jos hän haluaa asua
omakotitalossa, hänen kukkarolleen sopiva talo löytyy kauempana. Vaikkapa
Ikaalisista, n.50 kilometriä Tampereelta.
Jos hän käy Tampereellä töissä, Marinin hallitus kurittaa häntä
ilmastofanatismin nimissä niin, että hänellä ei välttämättä ole enää varaa niin
pitkiin työmatkoihin. Aina pahempi, jos hänen talonsa on öljylämmitteinen, lisää
sanktiota pukkaa entisen päälle. Palkka ei kuitenkaan nouse ja kokonaisverotus
kasvaa. Siispä hän joutuu joko luopumaan työpaikastaan tai asuinpaikastaan.
Marinin hallitus on saavuttanut Suurta Utopiaansa, mutta kaupan kassa, jonka
ammattiliitto on ollut tukemassa häntä kurmottavaa pääministeriä, saa myydä
tappiolla maaseudun talonsa ja muuttaa kaupungin vuokrakaksioon muistelemaan
entistä vapauttaan valita itse tahtonsa mukaan.
Mut hei, Suuri Utopia vaatii uhrauksia. Ei voimasiskojen, mutta joidenkin muiden.
Kuva chuttersnap / unsplash