Se elää taas! Hanke tehdä Myllykosken tehdasalueelle bioetanolitehdas. Tällä kertaa hankemiehet vaikuttaisivat olevan vakavampaa laatua ja kokemusta bisneksenteosta on kertynyt laajalti. Kuitenkin tietyt realiteetit ovat pysyneet ennallaan, eivätkä tule muuttumaan jatkossakaan.
Edellinen hanke vaikutti samalta kuin RRT hieman myöhemmin – liian hyvältä ollakseen totta. Siksi tein aiheesta pienen muistion ja toimitin sen silloiselle perussuomalaiselle ministerille Lindströmille, saatesanoilla, että koska olet Kepun kanssa samassa hallituksessa, niin kysy oikeiden asiantuntijoiden kantaa asiaan ja ota yhteyttä MTK:n osaajiin. En tiedä mitä tapahtui, mutta kiinalaiset rahoittajat vetäytyivät hieman myöhemmin. Tässä kirjoituksessa nojataan silloin laskettuihin arvoihin.
Uusi ”Hanke 2” saa samat realiteetit vastaansa. ”Hanke 1: n” suunnitellun tehtaan kapasiteetti oli 72000 tonnia/a, ja tämä tarkoittaa maamme mittasuhteissa todella isoa viljelysalaa. Tehtaan vaatima olkimäärä olisi edellyttänyt 150 000 hehtaarin viljelysalaa. Kymenlaakson koko viljelysala on 144000 hehtaaria nurmen viljely mukaan lukien. Lisäksi yhtiö olisi tarvinnut sopimuksia oljesta jopa 400000 hehtaarille, sillä esimerkiksi märkänä syksynä sitä ei voi korjata kaikilta pelloilta. 400000 hehtaaria vastaa noin neljännestä Suomen viljanviljelyalasta.
Siis neljännes Suomen viljellystä pelloista olisi pitänyt kytkeä Myllykosken tehtaaseen.
Hanke 2:n raaka-ainevirtojen jakautuvat olkeen ja lehtipuuhakkeeseen, eli Suomessa lähinnä koivuun. Myös tuotanto on huomattavasti laajempaa. Bioetanolin lisäksi valmistetaan myös bioligniiniä ja biokaasua. Biokaasu on pääkoostumukseltaan samaa metaania, mitä tehdään Mäkikylän biokaasulaitoksessa ja jota myydään yleisesti maakaasuna.
Ei ole selvää, käytetäänkö lehtipuuhaketta ja olkea erikseen, ja ovatko näitä hyödyntävät tuotantolinjat erilaiset, ligniini vs. olki, mutta oljen saatavuuden kannalta samat realiteetit ovat voimassa kuin edelliselläkin yrityksellä.
Hanke 1:n aikana oltaisiin oltu valmis maksamaan viljelijöille noin 17 euroa tonnilta pellolta haettuna. Keskimääräisellä sadolla hehtaarikohtainen summa olisi ollut 43 euroa. Lisäksi viljelijä olisi voinut saada lisäansioita huolehtimalla paalauksesta ja kuljetuksesta itse. Nämä vaiheet olisivat muodostaneet kaksi kolmasosaa oljen lopullisesta hinnasta tehtaalla.
Oljesta olisi saanut tehtaan portille tuotuna 3*17= 51 €/tonni, tonni sisältää neljä olkipaalia.
Suuri nykyään suosittu traktorin peräkärry on kooltaan 2,4*9 m2 . Normaali pyöröolkipaali on kooltaan 1,2*1.5 m3 sylinteri. Näitä menee kahteen kerrokseen kuormattuna 21 kpl.
Jos 4 olkipaalia = 1 tonni, 21 paalia = 5,25 tonnia
5,25 t * 51€/t = 270€ / kuorma
270 euroon olki olisi pitänyt paalata ja kuljettaa tehtaalle. Mitä kauempana tehtaasta pellot olisivat olleet, sitä suuremmat polttoainekustannukset olisivat olleet ja sitä pienemmille tuntipalkoille olisi päässyt. Jos tehtaalle on 50 km matkaa, sinne matkaaminen vie 3h edestakaisin vähintään. Lisäksi paalit pitää käydä noukkimasta pelloilta. Ison kärryn vetämiseen riittävä traktori vie 20-25l/h polttoöljyä eli n. 60l jo pelkästään edestakaisella matkalla tehtaalle. Viljelijällä olisi mennyt miltei työpäivä saadakseen polttoainekustannuksien jälkeen alle 200€.
Pois viedyt oljet eivät maadu pelloille ja useamman sadon olkien poisviennin jälkeen maaperää joutuu lisälannoittamaan lisäravinteilla. Normaali vehnäpellon lannoittaminen vie n.450kg Y2-lannoitetta hehtaarille, joka maksaa 375kg/t. Eli normilannoitus maksaa 170€/ha. Oljista olisi saanut 130€/ha, ja lisäravinteiden tarve olisi tullut vastaan.
Kuten aiemmin sanottu, nämä laskelmat koskivat Hanke 1:stä. Uudesta hankkeesta ei ole vielä sellaista tietoa, että siihen voisi ottaa millään muotoa kantaa tai pyrkiä laskemaan samoja asioita kuin edellisellä kerralla. Toivoa sopii onnistumista, mutta välimatkat, olkisadot tai arvaamattomat sääolosuhteet pysyvät samoina vuodesta toiseen.
Photo by Marek Okon on Unsplash