Ensimmäinen Kasvatus – ja opetuslautakunnan kokous on nyt sitten menty etäkokouksena läpi. Käytännöt päätöksentekojärjestelmässä ovat melko erikoisia. Esityslista tulee viikkoa ennen tietoon, ennen kuin asiat tulevat nuijittaviksi. Kun on isoja kokonaisuuksia, niin aika loppuu käytännössä kesken.
Vika ei ole niissä listaa valmistelevissa virkamiehissä, jotka kuulemma joutuvat pusertamaan melko lailla, että saavat listan valmiiksi. Mutta näin toimien tilanne suosii niitä, jotka päättävät, MITÄ listalle tulee. Vika on organisoinnissa ja rytmityksessä. Uudelleenorganisoinnilla saataisiin lisää aikaa luottamusmiehille ottaa selvää asioista. Olisi parempi, jos listat tulisivat kahta viikkoa ennen. Tätä varten kuitenkin pitäisi muuttaa hallintosääntöä. Mutta näistä lisää mahdollisesti myöhemmin.
Kokouksessa oli eräs kohta, ”pykälä”, jonka varmaankin muistan aikojenkin päästä.
Selvitellessäni erään opettajan oikaisupyyntöä (koska häntä ei palkattu), soitin eri työsuojeluviranomaisille, eri luottamusmiehille, koko joukolle viranhaltijoita, vanhempainyhdistykselle, ko. opettajalle, luin luottamukselliset lausunnot ja googletin palkkausperusteita ja kunnallisia käytäntöjä. Sen päälle kirjoitin valmiiksi vastaehdotuksen sekä eriävän mielipiteen ja tarkastutin ne persukonkareilla plus seitsemän tuntia puhelimessa sekä vähintään toinen mokoma läppärillä. Olohuoneessa tuli käveltyä ainakin kilometri ympyrää tapausta pohtiessa.
Yllä oleva ei ole sankariviitan hakemista, vaikka siltä se varmaankin kuulostaa. Mutta se kertoo, mitä tämä ottaa, jos tämän tekee tosissaan. Koska esityslista tuli viikkoa ennen, muut esityslistan asiat jäivät vähemmälle punnertamiselle ja luotin muiden tekemiseen. Itse pureuduin tähän.
Silloin, kun kyseessä ovat oikeat ihmiset, pitää asiat ottaa poikkeuksellisen vakavasti. On huolettomampaa päättää monien muiden asioiden kohdalla, koska jos tehdään vikapäätös, ne voidaan myöhemmin oikaista. Ihmisiä koskevista päätöksistä puhuttaessa niiden seuraukset voivat olla kauaskantoisia eikä vikapäätöksiin ole varaa. Tai pitäisi olla.
Tosin kaikkia asiat eivät vaivaa samalla lailla. Eräs varsin korkea viskaali onnistui möläyttämään, että ”enemmistö lautakunnasta oli tehtäviensä tasalla”, kun opettajan oikaisuvaatimus hylättiin. Siis viisi kahdeksasta oli viskaalin mielestä pihalla. Meidän persujen lisäksi he kaksi muuta. Tiedätte, ketä olette ja teille isot kiitokset!
Tätä asiaa pähkäillessäni jostain syystä tuli useamminkin mieleen Everlastin biisi ”What it’s like”. Siinä tuodaan ilmi, kuinka ”ihanan helppoa” on olla armoton.
Samoin muistin Imatran vuosiltani Luukkosen Ipon sanonnan: ”Aattelepa omalle kohalles”.
Niinpä.