Joulupukki canceloitava!

Ihmisoikeudet ovat viime vuosien aikana ottaneet vihdoin ja viimein kehitysaskeleita syrjimättömän, tasa-arvoisen, vihasta vapaan maailman puolesta. Tuntuisi kuin pitkän hyytyneen, ahdistavan ja alistavan henkisen ja kulttuurisen jääkauden jälkeen vihdoin henkinen ilmastomuutos on heräämässä ja lämmittämässä jo nupulleen ehtineitä eri ihmisyyden uusia muotoja.

Taistelumme toksisen maskuliinisuuden kiirastulessa on toki ihanasti edennyt, mutta pitkä marssimme on hädin tuskin edes puolivälissä ja paljon on tehtävää, ennen kuin joka suunnasta tökkivät alistamisen kuvastot saadaan riisuttua tai vähintään niiden myrkyllinen merkitys laimennettua humanismin tieltä. Eräs riiston kuvaston räikeimmistä esimerkeistä on juuri nyt tunkemassa sisään koteihimme, mediaamme ja lompakkoomme: joulupukki.

On käsittämätöntä, että kaikkein törkein patriarkaalisuuden ruumiillistuma, valkoisen etuoikeutetun heteromiehen stereotyyppi joulupukki saa edelleen myhäillä alentuvan muka hyväntahtoisesti ja levittävän valkoisen ylivaltansa sanomaa globaalisti punavalkoisessa nutussaan ja harmaassa parrassaan.

Sillä kuka on niin etuoikeutettu, kuin vanha heteroäijä, joka korostaa ylivoimaisuuttaan jakamalla lahjoa niille muille. Tämä kääkkä sosiaalidarwinistisesti lahjoo niitä, jotka ”ovat kilttejä” – siis alistuvat patriarkaatin tahtoon ja risuja kaikille niille, joita kiltteyden orjuutus ei kiinnosta. Tämä toisintaa suoraan sortavia rakenteita orjuuden alkuajoista lähtien. Hyvä isäntä kohtelee tahtonsa mukaan orjia ja niskuroivat saavat ruoskaa. Siksi pukki tuo risuja – ne ovat vain huonosti verhottu  ruoskan symboli. Ihmisille ei jää muuta mahdollisuutta kuin ”olla kilttejä” risuruoskan uhalla.

Joulupukkiin on myös ujutettu salavihkaa väkivallan piilokuvasto. Mitä parta tuo mieleen arjessa? Se on suora vihje alitajunnallemme niin bikerjengeihin kuin viikinkeihin, joiden kolonialismista ja valloitus / ryöstöretkistä lukuisat kansat saivat katkerasti kärsiä. Poro on paitsi eräs kulttuurisen omimisen tunnusmerkit täyttävä esimerkki, myös eräänlainen moottoripyörän tai viikinkiveneen korvike, joka ohjastamalla pukki pääsee pelokkaisiin koteihin jakamaan tuomiotaan.

Joulupukki on siis valkoisen ylivallan ja väkivallan uhalla ratsastava tuomari, palkitsija ja pyöveli, joiden alle on kaikkien kansojen alistuttava. Ja tätä väkivallan kuvastoa me opetamme lapsillemme vuosikymmenestä toiseen. Lahjoja tai risuja. Alistumista tai ruoskaa.

Siksi tämä pullea hyvin syönyt orjanomistajan hahmo on syytä canceloida ihmisyyden vastaisena salakavalana hirviönä. Kuinka kukaan voi tuntea luottamusta hahmoon, jonka tarkoitusperät ovat pohjimmiltaan niin räikeästi eriarvoistavan kehityksen motivoimia?

Voi kuitenkin olla, että joulupukki on liian vahva instituutio kitkettäväksi kerralla ja nopeasti. Silloin pitäisi toimia, kuin evankelisluterilainen kirkkommekin – joka sekin jouluna viettää merkkipäiväänsä – toimii, eli päivittää itseään kohti ihmiskasvoisempaa olemusta ja suvaitsevaisuuden valoa. Jos voisin toivoa, niin:

Minun joulupukkini ei tule ainoastaan pimeimpään vuodenaikaan, vaan useammin. Tuoden lahjoja jokaisella kerralla.

Minun joulupukkini tuo lahjoja kaikille. Hän ei syyllistä ihmisiä heidän tekojensa perusteella eikä karsinoi heitä ”kiltteihin” tai ”tuhmiin”

Minun joulupukkini ei näytä valkoisen patriarkaatin tyypilliseltä sortajalta. Hänellä ei ole syrjäytyneen, bikerin tai viikingin partaa luomassa alitajuista uhkaa.

Minun joulupukkini ei kulttuurisesti omi eikä kiusaa rekikuormalla poroa, mutta voisi monikulttuurisuutta kunnioittaen ja ilmastoystävällisesti tulla vaikkapa lentävällä matolla. Kuten tiedämme, karjatalous on merkittävä ilmastoa rasittava elementti globaalisti ja porotalouskin on osa ilmastotuhoa.

Minun joulupukkini ei pukeudu punavalkoiseen. Minun joulupukkini puvussa ovat valkoisen tilalla vihreät hihansuut ja kaulukset. Vihreä on nimenomaisesti joulun väri ja punavihreä puku symboloi kauniisti sitä tulevaisuutta, minne toivottavasti ihmiskunta on matkalla.

No joo, yritin hieman jäljitellä Keijo Kaarisadetta. Mutta tässä kieli poskessa tehdyssä postauksessa on myös vakavampi puolensa. Kuten olemme monesti nähneet, tämän päivän pahkasikavitsiä saattaa joku toinen vaatia tosissaan huomenna. Enkä yllättyisi, vaikka ensi jouluksi joku Berkeleyn yliopiston pullakäsi hakisi irtopisteitä tällä asialla.

Hyvää Joulua kaikille joulua arvostaville ja hyvää Wokea kaikille muille!

Photo by hue12 photography on Unsplash

Jenkkivaalit 2020: Mitäs jos?

Tämänkertaiset presidentinvaalit olivat kaikkea muuta kuin siistit. Tosin samanlaista julkista mättämistä kuin 2016 ei ole todistettu. Trump jatkaa, kuin olisi voittanut vaalit, ja lakituvan ovi käy useaan otteeseen, ennen kuin tämä tapaus on saatu päätökseen.  Amerikka ei tule ihan hetkeen palaamaan normaaliin päiväjärjestykseen.

Itse olen taipuvainen uskomaan Bidenin voittoon, koska salaliitto olisi vaatinut tuhansien ihmisten osallistumisen, ja jos ei muuten, niin rahasta joku laulaisi ennen pitkää. Ei kaikille salaliittolaisille voi sydänkohtausta tai autokolariakaan järjestää.

Pienet, sinänsä mitättömiltä tuntuvat seikat kuitenkin pistävät silmään. Kuten se, että 2012 presidentinvaaleissa Republikaanien Mitt Romney ei saanut Philadelphian kaupunkialueelta yhtään ääntä! Tai Britannian Boris Johnsonin virallinen onnittelukirje, jossa mainittiin taustalla Bidenin nimen ohessa haaleasti Trump! No, vahinkojahan sattuu….

Yhtä kaikki salaliittoteoriat ovat siitä mukavia, että niiden avulla voi venyttää ajatustaan ja mielikuvitustaan. Eli, mitä jos vaaleissa huijattiin, ja demokraatit jäävät siitä kiinni?

Demokraattien uskottavuus romahtaisi hetkiseksi. Huutoa ja pastamyrskyä kestäisi ainakin vuoden, mutta sen jälkeen palattaisiin normaaliin. Syytteitä asetettaisiin ja tuomioitakin jaettaisiin, mutta varsinaiset nukkemestarit olisivat olleet sen verran fiksuja, että he eivät jää kiinni mistään.

Demokraatit kolhiintuisivat pinnalta, mutta ydin säilyisi entisenlaisena. Kannattaa muistaa puolueen historia, jos epäilee sen kestokykyä. Puolue oli rasismin, KKK:n ja rotuerottelun linnake 60-luvun alkuun asti etelävaltioissa. Samaan aikaan erilaiset mafiat, etunenässä italialaistaustaiset. pitivät ammattiyhdistysliikkeen eri järjestöjä hallussaan pohjoisemmassa. Kuuluisimpana Teamsters & Jimmy Hoffa. Kirkasotsaisuus ei ole koskaan ole ollut niin suuressa huudossa demokraateissa, se on tottunut ottamaan osumaa ja jatkamaan matkaa.

Media on osoittanut jo ajat sitten Atlantin molemmilla puolilla, kuinka vilpittömästi se toimii puolueettoman uutisoinnin puolesta. Se on transsinomaisesti hokenut ”Orange Man Bad”- mantraansa, ja nyt sen karva viimeistään paljastuu kaikille löytyessään vaalihuijareiden puolelta. Digitalisaation aloittama perinteisen median hiipuminen jyrkkenee lopunkin uskottavuuden karistessa. Mutta mediaan ei tunnu toimivan normaali kysynnän ja tarjonnan laki, muutenhan se lopettaisi käärmeöljyn kaupittelemisen lukijapalautteen ja kysynnän laskun vuoksi. Se siis painaa täydellä höyryllä kohti levikkiromahduksen jäävuorta.

Mellakat. Jotain todella häijyä on siinä, että demokraateilla ovat omat samaan suuntaan ajattelevat ruskeapaitansa: Antifa. Kaupungeissa levytettiin liikkeiden ikkunoita Trumpin vaalivoittoa ennakoiden. Jos Trump oli julistettu voittajaksi, olisivat autot ja liikkeet palaneet jälleen kerran. Eräs nimekkäämpi Antifa-johtaja on haaveillut nytkin toimenpiteistä, joilla Trumppia kannattaneiden pitäisi joko pyytää anteeksi, tai heidän elämästään olisi luvallista tehdä vaikeaa. Kuin suoraan Maon Kulttuurivallankumouksesta, jossa tavallisia ihmisiä nöyryytettiin räkänokkien toimesta laittamalla nämä katumaan ja harrastamaan ”itsekriittisyyttä” räkänokkien edessä.

Antifa laittaisi vaalihuijauksen tapauksessa ns. ”paikat remonttiin”, koska se on ainoa, mitä he osaavat ja Trumpin voitto aloittaisi mellakat uudelleen.

USA:n asema johtavana demokratiana kärsisi, ja Britanniasta tulisi demokratian johtava soihdunkantaja. Briteissä kuitenkin äänestettiin EU-jäsenyydestä ilmeisen puhtaissa vaaleissa, vaikka todella moni Brysselin hillotolpannuolija otti siinä siipeensä ja takuulla teki kaikkensa tätä vastustaakseen. Demokratian toimivuus testataan juuri sellaisissa happotesteissä, joissa isojen poikien edut kärsivät, jos demokratian annetaan toteutua vapaasti.

Viattomuus menisi jälleen kerran. ”Viattomuus” on ehkä väärä sana, mutta termiä ”viattomuuden palauttaminen” käytettiin Reaganin presidenttiyden aikana. Ennen Reagania USA oli rökittynyt pahasti Vietnamin sodassa, mafioilla oli puoli valtakuntaa taskuissaan. Amerikan ylpeys ja itsetunto oli tiessään. Reaganin aikana puhallettiin kansaan uutta puhtia, tulevaisuudenuskoa ja asennetta ja se aloitettiin kylmästi haastamalla NL ja katsomalla sen kortit. Kun he pääsivät vauhtiin ja haistoivat NL:n heikkouden, kaasua painettiin niin kauan, että savijalkainen jätti saatiin horjutettua sen rajan yli, mistä ei ole paluuta. Lopulta se sitten kaatuikin oman painonsa alla.

Vaalivilppi olisi osalle helpotus, osalle lohduton pettymys, riippuen kummalla puolella aitaa on, ja kuinka kirkasotsaisesti on aatteisiin uskonut. Kuitenkin kyynisyys ja näköalattomuus söisi jakautuneen ja riitaisan USA:n voimaa pahan kerran, juuri kun se on kiivaassa ottelussa Kiinan kanssa. Jos USA häviää sen ottelun, se tietää koko läntiselle maailmalle joko alistumista tai ainakin vaikenemista uuden maailmanmahdin edessä.

Mutta aikaa myöten niin media kuin demokraatit ryhdistäytyisivät ja lähtisivät soitellen sotaan entistä raivokkaammin. Heillä olisi kaikenselittävä vastaus niin vihollisilleen kuin pettyneillekin:

Tarkoitus pyhittää keinot.

He maalaisivat Trumpista entistä hullumman, narsistin, psykopaatin ja niin edelleen. He tekivät, minkä tekivät, koska se oli pakko tehdä. Se oli pakko tehdä, ennen kuin se hullu painaisi punaista nappia ja tappaisi meidät kaikki.

He demonisoisivat Trumppia ennen näkemättömällä vimmalla, ja puolustaisivat  tekemisiään taistelulla itse maalaamaansa demonia vastaan. ”Ehkä menimme liian pitkälle, mutta olimme loppujen lopuksi Hyvän puolella Pahaa vastaan!”

Original Photo Photo by Luke Michael on Unsplash