Vuoden viimeinen lautakunnan kokous meni ilman draamaa. Yksi odotettu virkanimitys ja ehkä päällimmäisenä kokemuksena ruoka, joka tarjottiin syyskauden päätteeksi. Hyvillä mielin vuoteen -22, josta ei taida kovin hyvämielinen tulla. Ainakaan sellaiselle, joka ei pysty ymmärtämään tätä kouluverkkovimmaa.
Kouvola on taloudellisesti selkä kumarassa ja mittarit näyttävät alaspäin. Kun hyvinvointialueet starttaavat, todennäköisesti tulee jälleen kerran uutta verotettavaa vanhojen päälle. Koska jos johonkin voi luottaa, niin siihen, että mielikuvitus kehittää erilaisia rahannyhtämistapoja kuntalaiselta ei tule loppumaan.
Lisäksi sotemenot tulevat kasvamaan entisestään suurien ikäluokkien käydessä entistä vanhemmiksi. Jos 1947 syntynyt on tänä vuonna 75-vuotias, niin aina vain enemmän hän tulee tarvitsemaan sotepalveluita tulevaisuudessa. Samanaikaisesti veropohja kapenee ja työikäinen väki muuttaa muualle. Eli hyvinvointialueet tarvitsevat ihan oikeastikin ja perustellusti rahaa tulevaisuudessa.
Kouluverkon uudelleenrakentaminen ei ole välttämättömyys, mutta jostain syystä se tahdotaan tehdä ja samalla ympätä niihin muita toimintoja, jolloin niiden kokonaiskustannus nousee. Koska Kouvola on jo nyt persaukinen, niin koulut pääsääntöisesti liisataan, jolloin ne tulevat vielä kalliimmiksi kuntalaisille.
Kun nämä kolme kehitystä laitetaan nippuun: väestön vanheneminen, verotulojen pieneneminen ja velkavankeuden syventäminen, niin tulevaisuus ei todellakaan näytä ruusuiselta. Tästä on sanottu monien toimesta monen monituista kertaa, mutta niin kun kerran on päätetty, niin on päätetty. Käy miten käy.
Eikä käy hyvin, pelkään ma. Kouvola kävelee kohta kumaran sijaan kyykyssä.