Jenkkivaalit 2020: Mitäs jos?

Tämänkertaiset presidentinvaalit olivat kaikkea muuta kuin siistit. Tosin samanlaista julkista mättämistä kuin 2016 ei ole todistettu. Trump jatkaa, kuin olisi voittanut vaalit, ja lakituvan ovi käy useaan otteeseen, ennen kuin tämä tapaus on saatu päätökseen.  Amerikka ei tule ihan hetkeen palaamaan normaaliin päiväjärjestykseen.

Itse olen taipuvainen uskomaan Bidenin voittoon, koska salaliitto olisi vaatinut tuhansien ihmisten osallistumisen, ja jos ei muuten, niin rahasta joku laulaisi ennen pitkää. Ei kaikille salaliittolaisille voi sydänkohtausta tai autokolariakaan järjestää.

Pienet, sinänsä mitättömiltä tuntuvat seikat kuitenkin pistävät silmään. Kuten se, että 2012 presidentinvaaleissa Republikaanien Mitt Romney ei saanut Philadelphian kaupunkialueelta yhtään ääntä! Tai Britannian Boris Johnsonin virallinen onnittelukirje, jossa mainittiin taustalla Bidenin nimen ohessa haaleasti Trump! No, vahinkojahan sattuu….

Yhtä kaikki salaliittoteoriat ovat siitä mukavia, että niiden avulla voi venyttää ajatustaan ja mielikuvitustaan. Eli, mitä jos vaaleissa huijattiin, ja demokraatit jäävät siitä kiinni?

Demokraattien uskottavuus romahtaisi hetkiseksi. Huutoa ja pastamyrskyä kestäisi ainakin vuoden, mutta sen jälkeen palattaisiin normaaliin. Syytteitä asetettaisiin ja tuomioitakin jaettaisiin, mutta varsinaiset nukkemestarit olisivat olleet sen verran fiksuja, että he eivät jää kiinni mistään.

Demokraatit kolhiintuisivat pinnalta, mutta ydin säilyisi entisenlaisena. Kannattaa muistaa puolueen historia, jos epäilee sen kestokykyä. Puolue oli rasismin, KKK:n ja rotuerottelun linnake 60-luvun alkuun asti etelävaltioissa. Samaan aikaan erilaiset mafiat, etunenässä italialaistaustaiset. pitivät ammattiyhdistysliikkeen eri järjestöjä hallussaan pohjoisemmassa. Kuuluisimpana Teamsters & Jimmy Hoffa. Kirkasotsaisuus ei ole koskaan ole ollut niin suuressa huudossa demokraateissa, se on tottunut ottamaan osumaa ja jatkamaan matkaa.

Media on osoittanut jo ajat sitten Atlantin molemmilla puolilla, kuinka vilpittömästi se toimii puolueettoman uutisoinnin puolesta. Se on transsinomaisesti hokenut ”Orange Man Bad”- mantraansa, ja nyt sen karva viimeistään paljastuu kaikille löytyessään vaalihuijareiden puolelta. Digitalisaation aloittama perinteisen median hiipuminen jyrkkenee lopunkin uskottavuuden karistessa. Mutta mediaan ei tunnu toimivan normaali kysynnän ja tarjonnan laki, muutenhan se lopettaisi käärmeöljyn kaupittelemisen lukijapalautteen ja kysynnän laskun vuoksi. Se siis painaa täydellä höyryllä kohti levikkiromahduksen jäävuorta.

Mellakat. Jotain todella häijyä on siinä, että demokraateilla ovat omat samaan suuntaan ajattelevat ruskeapaitansa: Antifa. Kaupungeissa levytettiin liikkeiden ikkunoita Trumpin vaalivoittoa ennakoiden. Jos Trump oli julistettu voittajaksi, olisivat autot ja liikkeet palaneet jälleen kerran. Eräs nimekkäämpi Antifa-johtaja on haaveillut nytkin toimenpiteistä, joilla Trumppia kannattaneiden pitäisi joko pyytää anteeksi, tai heidän elämästään olisi luvallista tehdä vaikeaa. Kuin suoraan Maon Kulttuurivallankumouksesta, jossa tavallisia ihmisiä nöyryytettiin räkänokkien toimesta laittamalla nämä katumaan ja harrastamaan ”itsekriittisyyttä” räkänokkien edessä.

Antifa laittaisi vaalihuijauksen tapauksessa ns. ”paikat remonttiin”, koska se on ainoa, mitä he osaavat ja Trumpin voitto aloittaisi mellakat uudelleen.

USA:n asema johtavana demokratiana kärsisi, ja Britanniasta tulisi demokratian johtava soihdunkantaja. Briteissä kuitenkin äänestettiin EU-jäsenyydestä ilmeisen puhtaissa vaaleissa, vaikka todella moni Brysselin hillotolpannuolija otti siinä siipeensä ja takuulla teki kaikkensa tätä vastustaakseen. Demokratian toimivuus testataan juuri sellaisissa happotesteissä, joissa isojen poikien edut kärsivät, jos demokratian annetaan toteutua vapaasti.

Viattomuus menisi jälleen kerran. ”Viattomuus” on ehkä väärä sana, mutta termiä ”viattomuuden palauttaminen” käytettiin Reaganin presidenttiyden aikana. Ennen Reagania USA oli rökittynyt pahasti Vietnamin sodassa, mafioilla oli puoli valtakuntaa taskuissaan. Amerikan ylpeys ja itsetunto oli tiessään. Reaganin aikana puhallettiin kansaan uutta puhtia, tulevaisuudenuskoa ja asennetta ja se aloitettiin kylmästi haastamalla NL ja katsomalla sen kortit. Kun he pääsivät vauhtiin ja haistoivat NL:n heikkouden, kaasua painettiin niin kauan, että savijalkainen jätti saatiin horjutettua sen rajan yli, mistä ei ole paluuta. Lopulta se sitten kaatuikin oman painonsa alla.

Vaalivilppi olisi osalle helpotus, osalle lohduton pettymys, riippuen kummalla puolella aitaa on, ja kuinka kirkasotsaisesti on aatteisiin uskonut. Kuitenkin kyynisyys ja näköalattomuus söisi jakautuneen ja riitaisan USA:n voimaa pahan kerran, juuri kun se on kiivaassa ottelussa Kiinan kanssa. Jos USA häviää sen ottelun, se tietää koko läntiselle maailmalle joko alistumista tai ainakin vaikenemista uuden maailmanmahdin edessä.

Mutta aikaa myöten niin media kuin demokraatit ryhdistäytyisivät ja lähtisivät soitellen sotaan entistä raivokkaammin. Heillä olisi kaikenselittävä vastaus niin vihollisilleen kuin pettyneillekin:

Tarkoitus pyhittää keinot.

He maalaisivat Trumpista entistä hullumman, narsistin, psykopaatin ja niin edelleen. He tekivät, minkä tekivät, koska se oli pakko tehdä. Se oli pakko tehdä, ennen kuin se hullu painaisi punaista nappia ja tappaisi meidät kaikki.

He demonisoisivat Trumppia ennen näkemättömällä vimmalla, ja puolustaisivat  tekemisiään taistelulla itse maalaamaansa demonia vastaan. ”Ehkä menimme liian pitkälle, mutta olimme loppujen lopuksi Hyvän puolella Pahaa vastaan!”

Original Photo Photo by Luke Michael on Unsplash

USA:n mellakoiden oheispierut: CHAZ

USA, maailmanpoliisi. Jos tarve on katsottu niin polttavaksi, että asialle on ollut pakko tehdä jotain, on myös tehty. Sotilaita on lähetetty pari kertaa Eurooppaan, Vietnamiin, Afganistaniin, Irakiin ja aikojen kuluessa ties minne. Voimaa ja määrätietoisuutta on riittänyt, vaikka tulokset eivät ole aina olleet niin onnistuneita.

Sitä oudommalta vaikuttaa, että maa, jonka järjestyksenpitokoneisto on varsin vaikuttava, ei pysty pitämään omia kaupunkejaan hallussaan. Mellakoinnit ovat lähteneet käsistä, patsaita on kaadettu ja huippuna jopa kaupungista on osa vallattu mellakoinnin seurauksena. Anarkot julistivat Seattlessa kuuden korttelin kokoisen alueen omaksi autonomiseksi vyöhykkeekseen, poliisien lähtiessä alueelta. Tämä alue sai nimekseen Capitol Hill Autonomous Zone eli CHAZ.

Oliko tämä valtaus mielenosoittajien voitto mystisestä patriarkaalisesta sortojärjestelmästä tai suuri, Berliinin muurin murtumiseen verrattavissa oleva muutos, joka enteilisi uuden ajan alkua? Vai oliko se vain yksi kelmeä näytös poliittisessa pelissä seuraaviin USA:n presidentinvaaleihin liittyen?

Kuvat alueelta ovat osin huvittavia. osin huolestuttavia. Kaikenikäiset teinit ovat ryhtyneet pikapikaa organisoimaan niin terveydenhuoltoa kuin maanviljelyäkin puistoihin, tarkoituksena omavaraisuus. Ennen kuin satoa riittää syötäväksi, siihen menee tovi. Onneksi Chazista pääsee vapaasti liikkumaan edestakaisin, niin voi käydä välillä muualla syömässä, että jaksaa jatkaa  vallankumousta. Syksyllä sitten kaupungin toimesta hamppu- ja ruokaviritykset poistetaan puistoista, kun kumous on laantunut ja kapinalliset palanneet takaisin helppoon, keskiluokkaiseen elämäänsä.

Huolestuttavampaa ovat anarkojen katusulut ja tee-itse-poliisit. Anarkojen väkivallan viehtymys näkyy heidän lipuissaan, jotka ovat punamustia, ja joissa on kuvattuna musta tähti sekä rynnäkkökivääri, todennäköisesti Kalashnikov. Tee-itse-poliisit ovat paikallisia.

Anarkojen ymmärrys ei koskaan riitä yhteen faktaan: ei ole olemassa veljellistä vapautta ilman auktoriteetteja, valtatyhjiöllä on taipumus täyttyä. Chazin uudeksi päälliköksi on julistanut itsensä paikallinen ghettogangsta ja räppäri Raz Simone, joka paitsi on keekoillut aseillaan ja tappamisella videoillaan, myös patsastelee possensa kanssa pitkin katuja automaattiasein varustettuina. CHAZ sai uuden päällikkönsä vain päiviä sen julistamisensa jälkeen. Anarkistien unelma eli käytännössä joitain kymmeniä tunteja, sen jälkeen valtatyhjiö täyttyi.

Miten näin kävi? Olivatko anarkistit niin vahvoja, että poliisienkin oli pakko vetäytyä asemaltaan ja alue jäi vääjäämättä anarkojen käsiin. Ei todellakaan, vaan kelmeä poliittinen temppu oli takana, ja aivan hemmetin yllättäen se tehtiin demokraattien toimesta.

Washington on miltei pohjoismainen hyvinvointiosavaltio. Se on käytännössä demokraattien pyörittämä, avainpositioiden, kuten kuvernöörien ja senaattoreiden pestien ollessa heidän hallussaan. Seattlen pormestarikin on luonnollisesti demokraatti.

Chazin perustaminen vaati julkisen järjestyksenpidon puuttumista. Anarkia ei voi hengittää, jos poliisi partioi kadulla. Poliisia ei kuitenkaan häädetty alueelta. Seattlen kaupunki käski niin poliisin kuin kansalliskaartilaisten poistumaan poliisiasemalta. Demokraatit käskivät alaisuudessaan olevia turvallisuusviranomaisia jättämään alueen anarkojen käsiin.

Kelmeä poliittinen temppu kohdistui Trumppiin. Trump tahdottiin provosoida ”palauttamaan kuri ja järjestys” Seattleen. Kansalliskaartin tai jopa armeijan määrääminen palauttamaan järjestys olisi saattanut uudestaan heittää bensaa hiipuviin mellakkaliekkeihin ja aiheuttaa uuden roihun maanlaajuisesti. Olisi saatu uusia marttyyreita tai ainakin marttyyritarinoita, joiden edessä demokraatit olisivat päässeet polvistumaan. Trumppia olisi voitu huoletta maalata pahaksi koppalakkinatsiksi ja patsastella pyhimyksinä samaan aikaan, vaikka itse oltaisiin onnistuttu provosoitua koko tuhon kierre alkuun.

Ja kaikki vain seuraavien presidentinvaalien takia. Näiden vaalien likaisuus tulee pistämään vanhat ennätykset uusiksi.